Onhan ollut säät, kaiholla tulee muisteltua viime vuotta, jolloin lumi oli tukevasti maassa. Koiraperheissä hiekan ja saaven määrä on loputon. Siivoaminen on ollut jäähyllä viime perjantaihin saakka, jolloin piti tehdä "pikkujoulusuursiivous". On sitten se joulusiivous helpompaa . Enpä olekaan ennen pessyt ikkunoita marraskuun viimeisinä päivinä. Aurinko paistoi täydeltä laidalta ja lämmintä on, nytkin 9 astetta, vetta kyllä tulee kaatamalla. Viime viikon aikana kun kaikki tuo vesi olisi tullut lumena, niin olisihan lunta.

Hirvenmetsästys jatkuu, naapuriseura oli kuuleman mukaan kaatanut hirvimetsällä ollessaan 4 peuraa. Että mihin lie hirvet ovat hävinneet. No nämä meidän seuran miehet olivat eilen saaneet yhden vasan hengiltä.

Rouva on sitten sillä aikaa tuhlannut aikansa remontointipuuhiin. Viime viikonloppuna tuli asennettua (ja ihan ite) jalkalistat keittiöön ja olohuoneeseen. Kattolistojenkin kimppuun kävin,  mutta en sitten mitenkään päin osannut sahata sitä oikeaan jiiriin. Jahka joku tekee mulle mallipalat, niin saan toivottavasti senkin hoidettua. Tänään sain valettua eteisen lattiaan puuttuvan pätkän betonia, että saadaan siihen viimeiset lattialaatat kiinnitettyä. Ja samalla tuli mietittyä, miten sähkökaappi saadaan verhoiltua seinän taakse. Jostain kumman syystä tuli myös sellainen ajatus, että sen osan eteistä voisi maalata uudelleen... Onhan siitä aikaa, kun remontti jäi tuohon vaiheeseen, olisiko ollut vuosi 2008, että johan se on aika maalata uudelleen ja toisella värillä .

Tässä alla vielä kuvaa meidän tiibetinmastiffin perusluonteesta. Mitä ihmettä tässä on tapahtunut, tästähän ei voi enää mitenkään kulkea... Tulee Helgalle pitkä aika valun kuivumista odotellessa, kun sohvat ja sänkykin on tämän "pahan tilanteen" väärällä puolella.

Niin on pitänyt lämmintä marraskuuta, että päivänkakkarat kukkii. Ensi viikolle on luvattu pakkasia, nähtäväksi jää, toteutuuko lupaukset. Talvirenkaat tuli vaihdettua kuluvalla viikolla, kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna.

Hirvimiehillä on ollut hiljaista, lähinnä kokemusta on viime viikonloppuina kertynyt. Onneksi nyt on ollut sen verran peijaisia, että metsästyksen on voinut jättää taka-alalle.

Helgan syysvitutus on lähes poistunut ja nyt hermo kestää jo Kerttuakin lähietäisyydeltä. Tänään koirakävelyllä sen perusturvallisuus taas järkkyi, kun joku oli kehdannut kasata pellolle heiniä ja hetken päästä se huomasi, että metsästä pilkotti kattila. Sitten ei enää sillä rähinällä liikuttukaan, paitsi kotiinpäin, sinne mentiin juoksujalkaa vähän väliä taaksepäin pälyillen ettei se kattila vaan seuraa meitä... Raskasta olla vahtikoira .

Ketturepolainen on alkanut lymyilemään tässä nurkissa viime aikoina. Ihmeellisiä metsämiehiä, kun antavat niidenkin juosta valtoimenaan ympäriinsä. Liekö se mahtaa olla se sama kettu, joka viime keväänä kierteli meidän piha-aitoja ja yllätti koirat moneenkin kertaan.

Hiljaista se on täälläkin blogissa, lienee johtuu siitä, kun viime viikonloput ovat menneet lähinnä juhlien; ensin juhannusta sitten naapurin harjakaisia. Samalla on ollut aika ajoin kovat helteet joten sekin on verottanut inspiraatiota. Kaikista pahin inspiraationtappaja on kyllä ollut laiskuus. Toissapäivänä sain panelikaton maalausinspiraation, tuli tuota olohuoneen kattoa maalattua siihen saakka kun sitä oli tehty. Josko sen nyt viikonloppuna saisi vihdoin yli vuoden puurtamisen jälkeen valmiiksi ja maalit pintaan. Muuta en sitten ole tehnytkään, paitsi joo, maalannut punamullalla lautoja valmiiksi, josko ne jossain vaiheesa saisi talon seinään.

Hienot kesäillat ovat verottaneet nukkumista, illat ovat menneet terassilla istuskellessa ja kasveja kastellessa. Nurmikon kasvu onneksi hieman tyrehtyi kun sateet loppuivat. Lomaa saa odotella vielä tovin ennenkuin se alkaa. Toivotaan että sinnekin riittää hienoja ilmoja ja leppoisia iltoja. Näin juhannuksen jälkeen kyllä on ollut tapana alkaa odotella joulua.

Helga aloitti uudelleen karvojen pudottamisen. Se on niin erityisen kiva, kun on ottanut tavakseen pudottaa karvat maaliskuussa, sitten se kasvattaa niitä kevään ajan niin että pohjavillat on ihan hyvässä kondiksessa, kunnes paukkaa kesähelteet ja niistä on päästävä taas eroon. Kerttuhan on ollut aina "pitkänlinjankarvanpudottaja" eli helposti menee 2 - 3 kk siihen hommaan. No, imuri täällä sitten laulaa siihen tahtiin.

Isäntä on viihtynyt riistapelloilla. Se on ollut kylvöaika, mitä lie kaaleja sinne on tyrkätty ja viikolla sinne vietiin jo herneitä, ettei kyyhkyt syö niitä kaalintaimia tai jotain mitä ei pitäisi. No, tuolla se on navetanpääty täynnä herneitä ja kauroja riistaeläinten evääksi.

Niin se hulluus alkaa kun kevät koittaa, koirilla kuin ihmisilläkin.

Tänään olen saanut huuhsollin siivottua lattiasta kattoon (ikkunanpesua lukuunottamatta, eli äiti, jos luet tätä niin tervetuloa meille :D). Sitten faceliftasin navettaa. Olen jo pitkään katsonut, kun tulee meille tuota takatietä, niin navetan takaseinällä oleva ovi sekä navetanpäädyn kulkuaukon laudoitus on ihan kauhtuneen näköinen. Tänään sitten kaivoin esille Robbarista ostamani ruskean puuöljyn ja rupesin sutimaan. Tulihan sitä sudittua semmoinen 7 litraa, josko sillä nyt mentäisiin muutama vuosi eteenpäin ettei niitä vaan tarvitsisi uusia. Vielä kun saisi tuon navetan takaseinän pinamullattua niin avot, johan se oliskin hiano.

Isäntä on keskittynyt pärekaton moottorisahalla pilkkomiseen, muutama terä on mennyt, kun tuntuu olevan aika naulaista puuhaa. Pilkottu katto on sitten poltettu tuolla pihan perällä. Tänään herra kävi ostamassa terassin laudat, onhan hienot, toivoin rusken väristä kyllästettyä lautaa ja sainkin sellaisen. Vielä kun "joku" sen rakentaa.

Helunalla on kevättä rinnassa, kyllä vähän sieppaa. Ensin saat sähkölangan asennettua aidan yläpäähän, niin sitten likka keksii, että mitäs jos kaivaisi aidan ali, kun tuntuu tuolla pellolla juoksentelevan noita myyriä, joita olis kiva jahdata. No, tuntuu se olevan muillakin kevättä rinnassa. Eilen Helgan sisko, Lily, juoksi suorinta tietä meille, kun ensin oli murtautunut ulos kodistaan. Lisäksi tuo kuutamo aiheuttaa Helunalle lisää päänvaivaa, öisin ollaan niin levottomia ja ulos olisi pakko päästä. Viikolla jo ajattelin, että ihan kohta myyn noi koirat, kun niin otti päästä yövalvomiset ja aidanpaikkailut. Mutta saattaa olla, että hetken vielä odottelen ennenkuin myyn .

Taas on koittanut se aika vuodesta kun Helunasta lähtee tukuttain karvaa, kuukaudella se jaksoi pitkittää niistä kiinni pitämistä, jos viime vuoteen verrataan. Silloinhan ne varisi jo joskus helmikuun alkupuolella. Nyt kattorempan aikaan koirat ovat asustelleet päivät tarhassa, tuntuu olevan niille hyväksi, koska päivät kun menee seuratessa urakkaa niin yötkin tulee nukuttua paremmin.

Tänään satoi ensimmäistä kertaa silkkaa vettä, saisi sataa öisin vaikka kaatamalla niin pääsisi tuosta talvesta eroon. Alkaa nimittäin olla mitta täynnä, 4 kuukautta on ollut lumi maassa, että eiköhän se ole ihan riittävästi tälle vuodelle.

Tässä Kerttu näyttää mallia, miten turkkia vesisadepäivän jälkeen kuivatellaan:

Jee, se on taas viikonloppu. Jahka tuo isäntä tuolta sängynpohjalta nousee, voisi lähteä Evolle katsastamaan metsäkonesimulaattoria ja mitä lie muutakin sieltä löytyy. Siellä on nimittäin Evon koululla avoimet ovet. Sitten pitäisi Empun kanssa mennä Myrskylään katsomaan koiranpentuja.

Pakkasta on reilut 10 astetta, ja lunta on niin perkuleesti ja viime yönäkin näyttää tulleen lisää. Saisi tämä talvi jo loppua, alkaa ottaa päähän jatkuva lumentulo.

Kertun juoksu sen kun jatkuu, kuinka mä keväällä pysyisinkään päätöksessäni ja muistaisin sen leikkauttaa. Ihan älytöntä tollanen ja loppua ei ole näkyvissä. Helunasta on tainnut tulla aikuinen, kun se ei enää niin helposti luovutakaan esim. luitaan Kertulle. Ennenhän Kerttu on saanut pari kertaa haukahtamalla kaiken mitä se ikinä on halunnut. Nyt Heluna on keksinyt, että omiaan voi puolustaa. Tuo Kerttu vaan on niin tyhmä ettei se tajua, että siinä kohtaa kun Helga murisee, kannattaisi antaa olla. hienohelmakoirat ei paljon ulkona viihdy; milloin tuulee liikaa, milloin on pakkasta liikaa ja milloin ei muuten vaan huvita. Mieluummin pyörivät täällä sisätiloissa ihmisten kanssa. Että semmosia pihakoiria.

Olohuoneen panelikaton asennus on edelleen kesken, eikä niitä jumalattoman kalliita listojakaan ole saatu asennettua. Tätä kaikkea muuta puuhaa tuntuu olevan yllin kyllin, on koulutehtäviä, ylitöitä tai sitten jotain muuta mukavampaa ja remontti senkun siirtyy. Kattoremontti ei ole edennyt mihinkään. Voi sitä talvellakin tehdä, jos oikein tahtoo. Ainakin tuolla Orkkulassa näin yhden talon, johon naputeltiin uutta kattoa.

Viikonloppu meni taas vilauksessa. Perjantaina käytiin Jämsässä katsastamassa tiibetinmastiffipentuja Sussan ja Eeliksen kanssa. Samassa paikassa nähtiin myös lampaita ja kaksi karitsaa. Eelis oli siis elämysmatkalla ja tykkäsi tietenkin. Lauantai meni ihmetellessä, isäntä kävi illansuussa viimeisen kerran peurametsällä. Olivat saaneet yhden elukan ammuttua, niin riekaleiksi, että se meni koiranruoaksi.

Viime yönä alkoi talvimyrsky, lunta ei satanut, mutta kaikki tiet olivat lumesta tukossa, kun pelloilta tuuli puhalsi lumet teille. Myrskyn laannuttua alkoi ihana auringonpaiste, siihen tyssäsi meikäläisen koulutehtävän tekeminen. Lähdettiin koko perheen voimin metsästysmajalle lumitöihin ja makkarangrillaukseen. Koirat olivat innoissaan, kun kaikenlaisia hajuja ja verijälkiä oli nurkat pullollaan. Kerttu ei oikein viihdy hihnanpäässä puuhun kiinnitettynä. Heluna on selvästi "tottuneempi" matkaaja ja viihtyy ihan kivasti. Taitaa olla matkustelun puutetta, meillä kun aina niin viihdytään kotosalla.

Tässä Heluna possunkorvan kimpussa, takana metsästysmaja, vasemmassa reunassa nylkyvaja ja alhaalla pilkottaa ilmeisesti peuransarvet...

Viikonloppu on mennyt taas viuhahtaen. Eilen innostuttiin listaostoksille ja saatiin hommattua keittiöön ja olohuoneeseen katto- ja lattialistat. Hinta oli semmonen, että huh-huh. Ajattelin, että muutama saturainen menee, mutta menikin neljä ja vähän päälle. Tsiisus missä hinnoissa ne on ja aina jaksan ihmetellä, että miten paljon pitäisi tienata, että tosta noin vaan saisi hankittua näitä remontointiin tarvittavia tarvikkeita. Onneksi tuo isäntä tekee ylitöinä noita lumensiirtohommia, varsinkin näin sunnuntaisin .

Vieraita on lampannut koko viikonlopun, heti lauantaiaamuna kävi ihana naapurinsetä linkoamassa meitin pihalta kahden viikon lumet kuuseen (kirjaimellisesti) ja siinä tuli vaihdettua heidän lomakuulumiset. Tänään kävi vanha ystäväni näyttämässä 6 kk ikäistä poikaansa ja sen jälkeen tulikin Osku kyläilemään. Kiva kun kävivät, meillehän voi aina tulla kun siltä tuntuu.

Kertulla alkoi juoksu kuun puolessa välissä, vielä se on jaksanut olla oma vouhottava itsensä, mutta ehkäpä se pian tuosta rauhoittuu kuten aina juoksujen aikaan. Heluna on keksinyt, että tahtoo öisin käydä tsiikailemassa mitä pihalla tapahtuu, joten se herättää mua säännöillisesti kerran pari yössä. Viime yönä sain nukkua rauhassa joten taitaa olla niin, että sillä on tylsää. Eilen kun tapahtui kaikenlaista niin sekin jaksoi nukkua koko yön muita häiritsemättä.

Piha on pullollaan lunta ja aidat alkavat näyttää taas puutarha-aidoilta. Millloinhan saisin ne 2 metriset panssariaidat kiertämään tätä tonttia... Sitten voisi huoletta majoitta meille pari vahtikoiraa lisää. Tommosia samanlaisia Helgoja, jotka rakastaa kaikkia ihmisiä .

Niin se joulu taas tuli ja meni, töitä on tehty ennen sitä aamusta iltaan ja siitä syystä jäi vähän jouluvalmistelut tekemättä. Noh, aattoaamuna kun alkaa hirveellä adrenaliinilla touhottamaan, niin melkein valmista tulee hermoja kiristellen puoleen päivään mennessä. Viime yönä tulikin sitten nukuttua muutaman viikon univelat pois, liekö sillä sitten jaksaa niitä taas kerryttää muutaman viikon eteenpäin.

Kerttu tunnistaa joulun, se on noista koirista se, joka ymmärtää joulupakettien päälle. Hetkeksi kun selän käännät, se on repinyt auki kaikki saatavilla olevat paketit, vaikkei ne hälle olisikaan.

Kelit on olleet kylmät, pakkanen lähenteli 30 astetta, putket pesuhuoneeseen on pysyneet joten kuten sulana kaasulämmittimen ja tiputussysteemin avuin. Tällä hetkellä taitaa olla suihkun kylmävesi jäässä, kun pakkanen laski ja alkoi tuulla. Se on tuo pohjois - koillistuuli, jota nuo meidän pesuhuoneenputket ei kestä ollenkaan.

Tässä saa pehmopossu kyytiä:

Mitäs täältä löytyy...

Muutama päivä käytiin ihailemassa pohjoisen maisemia Kuusamossa, kummasti se oikea talvi tulee vasta Kajaanin yläpuolella, jossa puut ovat kauniisti lumettuneita ja maisema puhtaan valkoinen, eikä juuri missään ole ketään, pelkkää erämaisemaa satoja kilometrejä. Koirat oli mukana lomalla ja kivasti meni matkat mennen tullen. Lähtiessä hieman epäilin, että noinko reissu jää Helgan ensimmäiseksi ja viimeiseksi, mutta hyvin sekin osasi käyttäytyä. 5 kertaa päivässä käytiin koirakävelyllä haistelemassa tienoota ja sehän sai nämä maalaiskoirat uupumaan. Muun ajan ne sitten vetivät ansiokkaasti unta.

Mulla alkoi tekemisen puute vaivaamaan ja tultiinkin kotiin niin, että yksi arkipäivä jäi aikaa puuhastella huushollin parissa, saatiin olohuoneen kattopanelien asennus piirun verran etenemään. JEE, alla siitä todistusaineistoa.

Hirviä on kaatunut tälle syksylle nyt niin riittävästi sekä metsämiesten että autoilijoiden voimin, että tähän taloon hankittiin kolmas(!) pakastin. Se löysi sijoituspaikkansa tuolta kellarista ja sai täytteekseen hirvenluita koirille. Joka paikka pursuaa lihaa niin, että nyt minulle kyllä riittää. Alkaa tulla korvistakin ulos poropizzaa, hirvenlihalaatikkoa, hirvenlihakeittoa, poronkäristystä, hirvenlihamakaronilaatikkoa jne. Isäntä kun innostuksissaan meni ja tilasi vielä ½ poron.

Tänään kävin messukeskuksessa koiranäyttelyssä junalla (siis ilman koiria), kun Helsingissä on tullut lunta niin, ettei se lähentelee jo puolta metriä, niin ei sinne viitsinyt autolla lähteä. Ja lisää näytti tulevan koko päivän. Helgan veli sai Sertin, olipa hieno juttu.

P.S. Huomaa myös fiinit tapetit, jotka siis asennettiin syyskuussa.

Talvi ehti tulla, ennenkuin salaojaremppa saatiin viimeisteltyä. Eli viime viikolla satoi ensilumi, joka jäikin sitten maahan, ainakin toistaiseksi. Eilinen päivä meni, kun kuormuri toi pihaan 100 000 kiloa salaojasoraa. Onneksi oli naapurin konevoimat käytössä ja pari huonokuntoista lapiomiestä lapion ja haravan varressa sitä levittämässä. Tänään meni vielä muutama tunti tasoitellessa ja sadevesikaivoja oikoessa. Aamulla herätessä löytyi selästä ja kylkiluiden välistä sellaisia "lihaksia" joita ei tiennyt olemassa olevankaan. Mitenhän timmissä kunnossa sitä olisikaan jos työkseen tekisi tollasta ruumiillista hommaa . Salaojat - sivulta voi katsella halutessaan kuvia.

Helga toipui juoksuistaan ja palautui ennalleen. Kertulla on nyt vaihteeksi alkanut vaivaamaan tuo takapää, liekö sitten lonkissa jotain ongelmia. Etupäähän sillä on ollut viimeisen vuoden ihan hyvissä kantimissa. Ilmeisesti nuo nivelet ei tykkää kylmistä ja kosteista ilmoista. Pitäisi varmaan viedä sekin kuvattavaksi, että tietäis, mikä on ongelmana.

Hirvenmetsästäjät ovat taas intoutuneet passittamaan 20 piikkistä sonnia, jonka jäljet näkyy päivittäin, mutta elukkaa ei sitten missään. Tänään kaatui kuulemma sen kaveri, hieman vähempipiikkisempi elukka.

Keuhkotauti sitten saavutti minut ja kummasti on tuo sänky vetänyt puoleensa niin, ettei mitään muuta ole tarvinnuyt tehdä. Isäntä sentään kunnostautui kattoprojektissa ja sai valettua pilariharkot paikoilleen. Viimeiset hirvet kun tuli kaadettua viime viikonloppuna, siis ne, joihin oli luvat. Ensi viikonloppuna on sitten peijaiset.

Helgalla alkoi reilu viikko sitten juoksut. Ja sen elämä on mennyt ihan sekaisin. Öisin se valvottaa mua, kun sen on pakko päästä ulos. Se hiipii sängyn viereen ja aloittaa tuijotuksen, jollei se auta, niin se käy pomppimassa sängyssä pääpuolella niin kauan kunnes joku nousee ylös ja päästää sen ulos. Yhtenä aamuna töihin lähtiessa huutelin, että sisälle, niin se painui suoraan tarhaan. Jätin sen sitten sinne ja Kertun sisälle. Kuinkas ollakkaan, sitten illalla Helga ei enää sietänytkään Kerttua ja rähisi sille koko ajan. Ilmeisesti sen verran on neidillä lyhyt muisti ettei se enää yksinäisen tarhapäivän jälkeen muistanut, että Kerttukin asuu täällä ja on todellakin rasittava tooho. No, seuraavana aamuna se taas oli sen kaveri. Huomasin silloin illalla, ettei Helga osaa oikeesti murjottaa, sen on kumminkin pakko seurata Kertun perässä mihin se ikinä meneekin, ettei se vaan löydä mitään mistä Helga ei pääsisi osalliseksi. Ulkona se ei vaivautunut sille edes murisemaan, mutta auta armias, jos Kerttu vilkaisikin Helgaa sisällä, niin alkoi hirveä pörinä. Että tosi kivoja nää juoksut, menispä pari viikkoa nopiasti, sanon minä. Helga ainakin pysyy sen ajan siellä missä Kerttukin, kun tuo dementia tuntuu vaivaavan.

Onhan ollut syksyistä, pihaan tulee upottua harvase aamu kun töihin pitää korkkareissa lähteä ja arvata saattaa, että pikkasen ottaa aivoon. Voi kun tulis jonkun yön aikana joku "simsalabim" ja katto olis valmis ja samalla pihalla sellaiset mukavasti soritetut pihatiet ilman savea ja hiekkaa .

Näin hyvin nukuttaa isäntää ja Kerttua:

Tässä isännän aikaansaannosta tältä viikonlopulta:

Hirvenmetsästys on alkanut ja remppahommat etenee etanavauhtia. Etanoista puheenollen, niitä oli sadekelillä satoja tuossa hiekkatiellä, että liekö ne nyt niitä "tappajaetanoita" vai mitä ne on, josta kovin vouhotetaan? Hirviä kaatui ensimmäisten jahtipäivien aikana 2 sonnia + 2 vasaa. Tota menoa kun jatkuu, niin luvat loppuu jo ensi viikonloppuna, vähänkö olis siistiä. T.rouva.

Helgan kanssa käytiin lauantaina Tuuloksen näyttelyssä pyörähtämässä. Helga ei oikein tykännyt, raukkaparka oli niin stressaantunut. Selvästi tullut äippään, joka ei niinkään ole innoissaan niistä tapahtumista. Me kun tykätään olla vaan kotona.

Kattotuolit ilmestyivät tontille viime viikolla, kuten oli tehtaan kanssa sovittu. Nyt odottelen niitä kattomiehiä. Tänään isäntä sai valettua terasseille anturat. Jossain vaiheessa pitäisi saada laitettua styroxit seinien vierustoille ja maat päälle. Josko sitten pääsisi kävelemään talonvierttäkin hieman helpommin. Ja ennen tuota hommaa ei ne kattomiehet tänne voi tullakkaan.

Piha on saanut jo "täytettä" mutta hommia vielä riittää, ennenkuin se on yhtä fiini kuin ennen tätä projektia. Nurmikko tuli leikattua viikonloppuna, toivottavasti viimeisen kerran tänä syksynä. Tuntuu tuo nurmikonleikkuu oleva ihan yhtä vaikeeta, oli sitten työnnettävä ruohonleikkuri tai tuollainen päältä ajettava.

Eelis oli meillä viikonlopun ja pojalla pitää olla koko ajan jotain hommia, tuli siistittyä pihaa, perattua viime viikonloppuna kaadettu koivu, tehtyä lohisoppaa ja pannukakkua. Koiratkin pääsi lenkille ja Emppu reteenä pääsi taluttamaan Kerttua. Emppu kyllä kysyi, että mitäs jos Kerttu lähtee vaan menemään eikä hän pysty sitä pitämään. Sanoin sille, että päästät irti vaan hihnasta, kyllä se takaisin tulee, kun vähän ärähdetään. Itse talutin varmuudenvuoksi Helunaa, kun sen takaisintulosta ei ole takeita.

Lauantaina käytiin pyörähtämässä match showssa, kehään saakka ei menty, kun oli niin paljon koiria, mutta turistina siellä oltiin. Helga pitkästä aikaa pörisi vieraille koirille. On se kumma, että kotipihalla vieraiden koirien perään piipataan, mutta muualla sitten rähistään. Nyt pimeiden iltojen tultua Helga viihtyy erityisen hyvin ulkona. Se asettuu pihalle mahdollisimman pimeään paikkaan, josta se sitten vahtii reviiriään.

Kattotuolien pitäisi tulla tehtaalta ensi viikolla, että toivotaan kattomiestenkin tulevan sitten lähiviikkoina. Yläkerrasta kun tulee sisään kaikenlaista "ei toivottua". Yhtenä päivänä lintu löytyi vessanpöntöstä, toisena muuten vaan sisätiloista. Yhden peltomyyrän sain jäämään hiirenloukuun ja hiirenmyrkytkin ovat yläkerrasta syöty. Viritin ne silläkin uhalla, että talossa on koiria. Katsoin että ainoa mahdollisuus, että ne pääsevät myrkystä osalliseksi on se, että syövät myrkkyyn kuolleen hiiren. Kerttu ei niitä syö ja Helgallekin olen yrittänyt opettaa, että sen voi "vaihtaa" herkulliseen kinkkusiivuun. Tähän saakka ainakin on onnistunut.

Tänään oli naapurikaupungissa tehty kesän lämpöennätys, jotain 35 astetta. Onhan ollut lämmintä, nyt se ei enää haittaa, tähän on ilmeisesti kroppa jo tottunut . Uuteen IV-koneeseen tulee kyllä se viilennystoiminto, että ens kesänä ei ole torpassa kuuma, mikäli on ulkonakaan.

Yläkerta on saatu purettua siihen vaiheeseen kun se nyt tähän hätään voidaan purkaa. Näyttää siltä, että pientä pintaremonttia uusine eristyksineen vaihtui hieman suurempaan - kattotuolien vaihtamiseen. Edellinen avarakatseinen remppamies oli kaatanut jokaikisen kantavan rakenteen talon toiselta laidalta, toiselle laidalle se oli jättänyt niitä kaikki 3 kpl. Että kumman vankkaa tekoa - siitä huolimatta - nää rintsikat.

Tänään saatiin tasoiteltua olohuoneen muuri loppuun, sitten heitin matot autoon ja ajoin Myrskylään niitä pesemään. 1,5 tunnissa tuli selvää 10 matosta ja kotiin päästyäni pesaisin vielä muutaman lisää. Sitten oli koirien vuoro, kerran kesässähän nekin on pestävä. Olipa surkeeta porukkaa, kun joutuivat pestyiksi. Kerttu oli ekana vuorossa ja Helunan piti tulla oikeen lähelle ihmettelemään että miten se niin kauheesti ravistelee. Sitten kun se likka hoksasi Kertun märkyydestä, että mikä on meininki, niin lähti liukkaasti karkuun.

Kerttu on juoksutellut nyt hieman yli kaksi viikkoa, odotellaan milloin Heluna peesaa mukaan. Tuo Kerttuhan piti steriloida, mutta olis kyllä tosi hyvä, jos se vielä vuoden päästä olisi ohjailemassa Helunan juoksua, mikäli ne pennut tuolla tirpalla sitten tehdään. Saattaisi olla talven ensimmäinen TM-pentue meillä ja hyvässä lykyssä kaikki kakarat jo Jouluksi uusissa kodeissa.

Ollaakohan me jotain muuta tehty, ei vissiin. Tarkoitus olisi saada tuohon olkkariin panelikatto ennen töihin paluuta ja kovasti tekisi mieli maalata tuo navettakin, kun se on päässyt niin kurjan näköiseksi. Meillä meni suunnitelmat uusiksi tuon yläkerran kanssa joten nyt ollaan peukut keskellä kämmentä, kun ensimmäistä kertaa on sellainen tilanne, että "ei muka olis mitään akuuttia hommaa". Kattoremppa menee sinne syyskuun loppupuolelle ja sitä ennenhän ehtii hyvin hoidella tuon salaojaprojektin kuntoon. Ai niin, onhan jokavuotinen projekti vielä tekemättä - polttopuiden kantaminen puuliiteriin. Tuliskohan mutsi jeesaan? Ja aivan varmasti sillä Tuusulalaisellakin olis aikaa tulla.

Onhan tullut touhuttua. Menneelle viikolle arki-iltoihin asetetut remonttitavoitteet jäi saavuttamatta, joten nyt on sitten huhkittu senkin edestä. Puulattia on muutamaa lautariviä vaille valmis ja kattopanelit pian maalattu. Josko tulevalla viikolla olisi iltaisin ahkerampi kun menneellä. Taitaa olla toiveajattelua, nämä viikonlopun 12 tunnin huhkimispäivät verottaa kummasti niitä arki-iltoja. Ja sen verran alkaa tota ikääkin olla, että selkä on aivan romuna tuosta kyyristelystä, kumartelusta ja kurottelusta.

Tulihan täällä juhannuksen aikaan muutakin tehtyä kuin remottia. Nurmikko on leikattu, sauna ja pesuhuone hinkattu putipuhtaaksi katosta lattiaan, autotallia siivottu ja siellä tavaroita järjestelty uusiin säilytyslaatikoihin, riistapeltoa on kylvetty ja vieraita kestitetty. Se on tämä maalaiselämä tällaista, että puuhastelu ei todellakaan lopu kesken.

Koiruudet ovat lähinnä keskittyneet oleiluun. Helgalla ilmeni eilen jotain kummallista tassuvaivaa ja jollei se tuosta hellitä, se on vietävä lekuriin kuvattavaksi. Se on kyllä muuten niin hienohelma, ettei uskalla edes kävellä, jos lattialle on matto vaihdettu, mutta tuolla ulkona reihumiskohtauksen saatuaan, ei paljon väistele, vaan juoksentelee päin ihmisiä ja Kerttua tai mikä nyt sitten sattuukaan osumaan kohdalle. Että liekö sitten sen riehuessaan loukannut. Toivotaan, ettei ole mitään pahempaa.

Vihdoin se iski, meinaan remonttikärpänen. Viimeiset 4 viikonloppua on tullut juostua jos missäkin juhlissa ja nyt vihdoin päästiin taas remonttihommiin käsiksi. Eilen aloitettiin puulattian naputtelu tuonne vanhaan työkaluhuoneeseen. Kaikki 1 rivi lautaa saatiin paikoilleen. Tänään sitten tuli hieman enemmän "rehkittyä" nyt lautarivejä on valmiina 10. Siitä otetiin sitten tavoite, että 10 riviä illassa, niin juhannuksena päästään lakkaamaan. Mulla oli vielä iltapuhteina maalausurakkaa, kun kattopaneleihin tarvitsee saada yksi maalikerros ennen niiden asentamista. Laskeskelin, että niitä on 11 pakettia ja tuumailin, että jos yhden paketin illassa maalaa. Sitten totesin, että se on liian hidasta, joten on maalattava kaksi pakettia. Tällaista se sitten on, hirveellä kiireellä pitää viime tinkaan tehdä, kun aikaisemmin vaan ei ole saanut aikaiseksi.

Helga sitten päätti toistamiseen pudottaa karvansa tänä vuonna. Muistelen jonkun joskus sanoneen, että TM pudottaa karvansa kerran vuodessa. No, tuo meidän ipanapipana nyt on muutenkin hieman poikkeava TM, että eipä kait tuotakaan kannata ihmetellä. Kertulla on joku uhmaikä meneillään, ei tahtoisi uskoa mitään ja tänään se päätti ryöstää kakkupalan suoraan pöydältä. Harmi vaan Kertulle, kun isäntä oli siinä 10 sentin päässä, niin sai koiranretale kyytiä.

Onpahan ollut kaunista ja lämmintä. Lumet ovat melkein mennyttä ja haravointi on täydessä käynnissä (mitä se nyt tällä tontilla tarkoittakaan ). Tänään kävin koirakävelyllä ja ihmettelin, kun oli niin kuuma koko ajan, kotiin tultua tsiikasin mittaria, lämmintä 13 astetta. Että taisi pitkät kalsarit ja toppahanskat olla vähän liikaa...

Ensimmäiset pihakahvit pullineen ja meetwurstileipineen saattin juotua tänään, kun naapurinsetä tuli sopivasti kyläilemään. Maistuihan hyvältä. Siitä se kesä alkaa.

Koirat ovat saaneet viettää päivänsä pihalla, kun joku on aina ollut kotosalla. Raukat ovat niin rasittuneita, kun rutiinit ovat poikenneet totutusta, että ovat iltaisin täysin uuvuksissa ja aamuisinkaan hädin tuskin jaksavat virota uuteen päivään. Niin se menee eläimenkin elämä sekaisin, ihan pikkujutuista.

Naapurissa asustaa kaksi keskiaasian paimenkoiraa ja kyllä on kylänraitilla nyt vahtikoiria. Koirat tunnistaa selvästi toistensa "vahtihaukut" eli oli jotain epämääräistä sitten kummalla suunnalla raittia tahansa, niin haukkuruljanssi alkaa kummallakin pihalla ja sitä jatkuu niin kauan, kunnes epämääräisyydet ovat kadonneet näkyvistä.

Tänään iski siivousvimma tai puolipakottamalla se oikeestaan käynnistyi, mutta vauhtiin päästyä tuli pestyä ikkunoiden sisäpinnatkin puhtaaksi karvakuonojen jäljistä. Ja samalla tuli riisuttua tuosta keittiönikkunasta pois jouluvalo, että ei näitä mielenhäiriöitä nyt kovin usein ole tullut... . Näissä siivoushommissa on tänä talvena päässyt helpolla, kerta kuukaudessa on hyvin riittänyt, kun on lattian pessyt, imuria on tietenkin tarvinnut käyttää viikoittain. Kauhulla odottelen noita kurakelejä ja sitä, että kaksi kertaa viikossa on pestävä lattioista karvatassujen kurajäljet.

Käytiin koirien kanssa tavanomaisella lenkillä töiden jälkeen ja tuo meidän hienohelma Heluna ei suostu kävelemään tuossa tiellä, kun siinä on sellaista hiekkatien kuralilliä. Hänen pitää päästä lumelle tai jäälle kävelemään, että hienostotassut pysyy siisteinä. Samalla reissulla riitti ihmettelemistä, kun naapurinsetä oli halkomassa koneella puita. Erityisen kiinnostava oli se kuljetinhihna, josta ne halot putoili traktorin lavalle. Heluna tuijotti tiiviisti kuljetinhihnaa ja yritti sinkoilla sieltä putoavien halkojen perässä, kun se ei oikein tajunnut, että ne putoo sinne lavalle. Kerttu siinä huokaili ja ihmetteli, että mitähän tuo pikkusysteri oikeen puuhaa...

Huomenna onkin sitten luvassa metsätiellä Päitsiajoja, makkarangrillausta ja karhuja

Taas on tullut lunta yllin kyllin ja isäntä on viihtynyt auran ratissa niin, että olen toiminut kiinteistön yksinhuoltajana tämän viikon. Ihana naapurinsetä kävi lingollaan pelastamassa mut toissayönä (kyllä, kello taisi olla jotain 24...) aamuiselta kolaukselta. Aamulla herätessäni piha oli kunnossa, ainoastaan Hesari aamukahvipöydästä puuttui, ei tainnut olla nelivetoa sillä lehdenjakajalla... Nyt se on luvannut plussaa, joten isäntä yritti tänään vähän pudotella tuota lumikuormaa katolta. Hyvin se on lumi on jäätynyt, varsinkin tuolle tienpuolelle, jossa tuota lämpövuotoa tuntuu olevan ihan riittävästi. Pihan aita on muuttunut puutarha-aidaksi, joka pahimmillaan on 30 cm korkea, odotankin kauhulla, että milloin jompi kumpi koirista päättää astua sen yli .

Helga alkaa olla karvaton, nyt onkin sitten hyvä alkaa kasvattamaan uusia pohjavilloja, jotta kesähelteillä ollaan täydessä talvikarvassa ;). Sängyssä vaan alkaa olemaan ahdasta, kun kaksi koiraa siellä yönsä viettää. Kertulla on taas valeraskaus, joten odottelen tässä "synnytystä". Ajattelin, että se on varmaan steriloitava, koska on ihan älytöntä, että koira 2 kertaa vuodessa makaa fleggigsenä 2 kuukautta kerrallaan ja sitten siitä pikkuhiljaa siirtyy takaisin "elävienkirjoihin". Vaikka pakko myöntää, että toisaalta on ihanaa, kun se kerrankin on ihan rauhallinen löllykkä.

Alkaa tämä talvi totisesti riittämään. Pakkasta on taas reilut 20 astetta ja tuulta sen verran, että torpassa oli aamulla lämmintä mukavat 16 astetta. Tuulimittari näyttää lukemia, joita ei ole ennen täällä nähty ja jos on säätiedotuksiin uskominen, niin tilanne tästä senkun pahenee. Mielenkiinnolla odotan, paljonko huomenaamulla onkaan sisällä lämmintä. Viikonloppuisin leivinuuni lämpiää 250 asteeseen 2 kertaa päivässä, arkisin kerran, kaasulämmitin pörisee koko päivän ja alakerrassa on 2 lisälämpöpatteria. Sähköä on kulunut alkuvuonna jo yli 1000 kWh enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan ja vielä syksyllä luulin, että polttopuitakin on kahden vuoden tarpeisiin, mutta niitäkin on poltettu jo nyt 6 pinokuutiota. Se on paljon se, kun yleensä pärjää koko lämmityskauden vajaalla 4 pinokuutiolla.

Flunssa on vaivannut minua vuoden vaihteesta saakka, tai olinhan mä terveenä tammikuussa muutaman viikon. Nyt viimeisin tauti on ollut 3 viikkoa. Eilen sitten isäntäkin alkoi niiskuttamaan, että pääsi hänkin mukaan flunssaklubiin.

Helunalla on karvanlähtöaika, olen muutaman päivän sisällä kerännyt siitä 30 litran säkillisen karvaa ja vielähän tota riittää. Eilen se yritti olla fiksu ja järsi päivän aikana harjan palasiksi, oli ilmeisen kyllästynyt jokapäiväisiin harjaustuokioihin. Hieman outo aika vain pudotella pohjavillojaan, kun on edelleen talvi. Pian on varmaan ostettava sille jotkut fiinit, puudeleille tarkoitetut lämpötamineet . Eipä noita koiria oikein ulos edes saa näillä keleillä, mieluummin köllöttelevät sohvalla vierekkäin kumpikin. Meillä taitaisi olla käyttöä myös toiselle sohvalle, kun tuo yksi on nykyään aina niin täynnä. Viime yönä oli täynnä sänkykin, oli vissiin koirillekin liian viileetä yläkerran lattialla.

Jännityksellä jään odottelemaan, kun naapurin tontilla oleva puu pitää aika kovaa meteliä ja siitä on ainakin miehen mitalta kaarnakin halki. Taitaa vedellä viimeisiään ja saattaa kaatua. Kunhan kaatuisi tonne metikköön päin eikä tuohon tielle. Ja sen verran taitaa olla matkaa tähän meidän talon kattoon, ettei taida ylettyä, eikä näin ollen saada edes ens kesän kattoremppaa kuitattua sillä .

Tarvittiin kaksi metsämiestä ja neljä haulikon laukausta ennenkuin tämä saalis saatiin nyljettäväksi. Heluna ja Kerttu on hieman täpinöissään, kun juuri lenkillä haisteltiin hirvenjäljet sekä monen monet pupun jäljet ja kotiintullessa samat hajut odottivat ovella. Minusta on lievästi sanottuna iljettävää, että noi  "perkuuhommat" tapahtuu tuossa mun keittiön paraatipaikalla .

Ja tässä pussataan pupua:

Tänään käytiin Helgan kanssa koiranäyttelyssä Lahdessa. Oltiin EH, JUK3. Eelis lähti matkaan mukaan, kun Helga on "vähän niinkun" hänen koira (Empun oma määritelmä). Kummipoika oli elämänsä ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä. Kiitos Elenalle, joka toimi ties monettako kertaa Helunan handlerina.

Reissu oli ihan mukava, ennakkoluuloista huolimatta. Eikä Heluna ja Kerttukaan saaneet tappelua aikaiseksi kotiin tullessamme.

Onhan ollut pakkaset täällä etelässä, 23 taisi olla maksimi, jota tuo sääasema viikon aikana näytti. Pesuhuoneen putket jäätyi kerta laakista ja siellä peseydyttiinkin perinteisellä "ämpäri  ja koussikka" systeemillä, muualle taloon kyllä vesi juoksee moitteetta. Hieman rupesi jo jännittämään että liekö pian jäätyy taloon tuleva vesiputki, kun se kallion takia jäi vähän liian pintaan, mutta toistaiseksi vesi on siinä putkessa juoksenut.

Koirilla oli alkuun ihmettelemistä, kun on niin kylmä. Kerttukin tuttuun tyyliinsä pudotti pohjavillat juuri ennen pakkasia. Heluna tuli ensimmäisinä pakkaspäivinä juoksujalkaa sisälle, kun ulko-ovea hieman raotti, ja säntäsi tietenkin suoraan untuvapeittojen väliin köllöttelemään. Yritin sille sanoa, että hei, olet lähtöisin tiibetistä, siellä sentään tuiskuaa ja pakkastaa vähän useammin kuin täällä - muttei se mitään auttanut. Nyt sekin viihtyy jo vähän paremmin ulkosalla. Ne on nuo meidän hienohelmakoirat tollassia.

Remontti etenee aikataulusta jäljessä, harmi vaan kun tuo Joulu on mulle niin tärkeä, ja nyt tuntuu "haista paska" - meiningiltä sen kanssa, kun ei ole oikein aika riittänyt Joulupuuhasteluun.  Nyt alkaa tuntua siltä, että sama vaikka olisi duunissa koko helvetin Joulun, koska se luultavasti on muutenkin pilalla. Tänään remontti eteni sen verran (aamuseitsemästä iltaviiteen), että olohuoneeseen saatiin pohjamaalit seiniin ja lattiakoolingit lattiaan. Puhallusvillat ja itse puulattia vielä puuttuu. Kahden kokopäivän homma, niin se olisi valmis. Eipä kuitenkaan taida olla, kun töihin on mentävä. Joulukuusikin taitaa jäädä tänä vuonna metsään, kun sille ei tästä torpasta löydy paikkaa.

Perjantaina kävin tutkintojuhlassa hakemassa todistuksen opinnoistani, ei tunnu oikein miltään, sekään.

Vihdoin on seinät levytetty niin, että tasoitushommat pääsivät käyntiin. Varsin epämiellyttävää puuhaa, sanoisin. Muuraushommiin päästiin, kun pönttöuunille tarvitaan kantava pohjarakenne. Toivotaan vaan, ettei mene pönttöuunihankinta jäihin. Nuohooja kun oli sitä mieltä, että palotarkastajan on käytävä tarkistamassa tilanne ennenkuin tuohon hormiin mitään saa liittää. Voipi olla, että päästään putkittamaan koko hormi. Toisaaltahan se on hyvä ettei ainakaan hormipalon uhreiksi jouduta.

Koirien kanssa kävin "rentouttavalla" kävelyllä auringonlaskun jälkeen ja kuinka ollakkaan, törmättiin kahteen valkohäntäpeuraan, kahteen hirveen ja kahteen hevoseen. Oli siinä mulla koirissa pitelemistä, luojan kiitos ne oli kumpikin hihnassa. Tuota Helgaa ei kyllä uskalla päästää koskaan tuosta hihnastaan, niin innokkaana se on riuhtomassa noiden metsäneläinten perään. Ostin Helgan kyllä vahtikoiraksi, mutta se on varmaan laitettava ens syksynä Mikan mukaan hirvimetsälle, niin komea hirvenhaukku sillä on. Siis sellainen, jota en aiemmin ole missään muussa yhteydessä kuullutkaan .

Nyt on sitten kellot ruuvattu talviaikaan ja kelitkin sen mukaiset. Ikävää sumuista sadetta ollut jo pidemmän aikaa.

Viikonloppu meni Seinäjoen matkailussa, käytiin koiranäytelmissä ihan likkaporukalla, tai olihan siellä Vihtori, joukon ainoana karvaisena uroona. Majoituttiin mökissä peräseinäjoella ja hauskaa oli. Helga oli JUN ERI JUK3 PN4. Ja kaikille niille tiedoksi, jotka ymmärtää noista kirjaimista ja numeroista vieläkin vähemmän kun me, että "Ihan kivasti" meni. Saatiin tuosta ERIstä vaaleanpunainen ruusuke eteisen ovenpieltä värittämään.

Reissussa rähjääntyy niin omistajat kuin koiratkin. Tänään on sitten kuskattu Helunaa eläinlääkäriin, kun se lopetti viime viikolla syömisen eikä viikonloppunakaan syönyt juuri mitään. Eilen kotiuduttuamme se rähinöi Kertulle eikä aamullakaan ollut mitenkään iloinen oma itsensä vaan vetäytyi syrjään omiin oloihinsa. Huomenna saadaan vielä joidenkin labrojen tulokset, mutta tulehdusarvot oli suht kohdillaan eikä kuumettakaan ollut. Lääkkeenä toistaiseksi parafiiniöljyä sekä nutri-plus geeliä.

Tässä nuoripari Helga & Vihtori mökin vahdissa:

Näiden mutakelien aikana osaa arvostaa kuvia kelejä. Kun päivittäin pesee koirien pyyhepyykkiä, niin toivoo talven ja pikkupakkasten jo tulevan. Tietenkään ei olisi pakko lenkittää noita koiria, niin pyykkikin vähenisi. Heluna on onneksi sellainen "hienohelma", että äskenkin se vaan istuskeli ovella katoksen alla, kun oli liian ruma keli ulkoiluun. Ostin sille samanlaisen turvaliivin kuin Kertulla ja likka oli kuin "aina sitä käyttänyt". Taisi hiffata, että kätevää, tämän läpi ei kastu...

Kerttu on ollut oma touhottava (lue=rasittava) itsensä jo jonkinaikaa. Oon pohtinut, että liekö sillä on skitsofreniaa tms. mielensairautta, kun fiilikset vaihtelee apatiasta ylipirteyteen. Eilen illalla sitten lamppu syttyi päässäni (!) ja hoksasin, että sen tassu taitaakin olla taas terve, joten virtaa riittää touhottaa edestakas, leikkiä ja juosta pihaa ympäri kymmeniä kertoja päivässä. Ehkäpä tästä taas oppii sen, että aika opettaa ymmärtämään oman lemmikkinsä käyttäytymistä tai sitten ei.

Ens viikonloppuna olis näyttelykeikka Seinäjoelle tai ainakin sellaiseksi naamioitu naisten mökkireissu niille main... .

Niin se on taas tämäkin viikonloppu mennyt, eikä juuri mitään olla saatu aikaiseksi.

Lauantai meni kaupustellessa ja isännällä "hirvikorttien" kirjoittamisessa. Ilta menikin ajellen vähän nurtsia ja siivoillessa pihaa. Niin ja saatiinhan me aitatolppia valettua betoniin, kun tuon navetanpäädyn maatyöt tuli tehtyä aikanaan niin hyvin, että sinne ei uppoa enää edes teräsjalka. Hölmöläisen hommaa, nyt on naapurinsetä taas soitettava koneineen paikalle, että saadaan nuo möhkäleet sinne istutettua.

Tänään oltiin epävirallisessa tiffishowssa Lahdessa ja Helga sai oikein 2 pokaalia ja 3 ruusuketta. Helga oli Black&Tan PEK1,  ja BIS - 3 pentu. Lisäksi Helga oli siskonsa Lunan kanssa parikilvassa, jossa sijoittuvat viidenneksi. Siellä menikin sitten koko päivä, vaikka vain pariin tuntiin oltiin varauduttu.  Kiitos loistohandlereille Elenalle ja Lindalle. Illansuussa käytiin vielä näyttämässä kummipoika Eelikselle uutta autoa, jonka isäntä hankki pian starttaavalle hirvimetsälle. Sopii toivoa, että autonkorjauskulut putoavat tämän myötä prosenttiin siitä, mitä ne oli Rangen kanssa...

Helgalla alkoi muuten juoksut. Ihmekös tuo, kun naapuriin muuttanut juoksuinen "vapaanajuoksenteleva keskari" kävi perjantaiaamuna notkumassa tässä pihan äärellä. Helunalla on ollut viime aikoina vähän tarvetta pyrkiä aidan ulkopuolelle, joten alkaa meillä pian tuo paimenpojan viritys, ihan opetuksen vuoksi...

Niin ne on pimeät syysillat saavuttaneet tämänkin leveysasteen. Toivottavasti tulee pian talvi ja lunta maahan. Vaikkakaan keleissä ei ole valittamista, aurinko paistaa ja päivälämpötilat pyörii noin 20 asteen tietämillä.

Puinnit on vilkkaimillaan ja vähän väliä tuossa tiellä huristelee traktoria, puimuria yms. Samaan aikaan jostain ilmestyi tienvarsien ojankaivajat työkoneineen, joten äksöniä on ollut yllin kyllin eli ihan liikaa. Viikko sitten totesinkin, että pian on muutettava syrjäisimmille seuduille, johonkin päättyvän metsätien päähän, kun muuten ei näköjään saa olla rauhassa, ei me eikä koirat, jotka työkseen haukkua louskuttaa tuossa pihamaalla.

Eilen oltiin Helgan kanssa Porvoon näyttelyssä, tuloksena PEK4, handlerin hommat hoiti Elena, kiitos siitä. Se on toi alapurenta, jonka takia sijoitutaan aina joukon viimeiseksi, vaikkakin Heluna on muuten näyttelyn fiinein koira. Lauantaina käytiin koirakavereita tapaamassa Myrskylässä. Pikaisella laskennalla niitä taisi olla kaikenkaikkiaan paikalla sitten 11 + Helga. Todellista Extremeä, näin kahden koiran omistajalle :).

Helgan kanssa käytiin eilen Vantaan näyttelyssä, saatiin PEK3. Sussa oli Helunan kanssa kehässä ja taisi olla koiruudella hyvä päivä, kun käyttäytyi niin mallikkaasti. Tai sitten se on vieraskoree. Mutta uskokaa tai älkää, jopa föönasin sen perjantai-iltana (!) ja kaikki ihan turhaan, varsinkin kun se eilen hinkkasi itseään tuonne remonttipuolen pölyiseen betonilattiaan...

Illalla oltiin metsästysseuran synttäreillä ja siellä sitä menoa ja meininkiä riitti, kun kyläläiset olivat kokoontuneet niitä juhlistamaan.

Tänään aamutuimaan olenkin sitten virittänyt verkkoa toisen pihaportin alareunaan, pirullinen pupujussi täällä vierailee ja eilen illalla se taas livahti portin alitse koiria karkuun ja kuinkas ollakkaan, koirat meni perässä. Että hemmetin hienoa, pyssyjä on talo pullollaan, eikä näiltä nurkilta silti saada noita elukoita ammuttua. Kerttuhan tulee välittömästi takaisin, kun sitä komentaa, mutta Helga viiletti pitkin tietä eikä ollut kuulevinaankaan. Ensin sadateltuani veet ja peet, käännyin kannoillani ja ajattelin että pakko mennä pukemaan vaatteita lisää ja lähteä ipanan perään. Mutta kuinkas ollakkaan, kun äipän hienon taskulampun valo ei enää näyttänytkään Helgalle matkasuuntaa, se luikki nopeasti takaisin kotinurkille, josta sain sen hihnaan ja talutettua sisälle nukkumaan. Että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, onneksi siihen aikaan ei tuossa tiellä ole juurikaan liikennettä. Muistaakseni joku on joskus sanonut, että nuo laumikset eivät pimeällä lähde pihaltaan mihinkään, mutta ilmeisesti tässä meidän kappaleessa on sitten sen verran kuitenkin sitä metsästyskoiraa, kun se pupun perään säntäsi, toisaalta, se voi tietenkin olla niin sosiaalinen tapaus, että olisi halunnut sen pupun kanssa leikkiä...

Ja miten remontti etenee - niin ei mitenkään, edelleenkään.

Koko kesänä ei ole ollut ukonilmoja, mutta nyt alkusyksyn tullen tuntuu jyrähtelevän monenakin päivänä. Muutamana yönä tällä viikolla on tullut 18 milliä vettä, että aika paljon. Muuten on ollut lämmintä ja kirsikkatomaattisato on räjähdysmäisesti ruvennut kypsymään.

Perunat tuli nostettua tänään, Kerttu pääsi mukaan perunan nostoon ja sillä olikin siellä haasteellinen homma; vahtia iskän saappaita Kimi - koiralta. Helgan kanssa käytiin Tervakosken näyttelyssä ja saatiin PEK2. Ensinnäkin alaleuan purukalusto oli huomaamatta kasvanut ohi yläleuan ja äippä ei yllättäen ollut huomannut mitään . Ja toisekseen Helgalla ei ollut mitään kiinnostusta yhteistyöhön siellä kehässä. Että sellainen päivä. Tuskin maltan odottaa, mitä sitten ensi viikonloppuna...

Viikonloppuna oltiin TM kesäpäivillä, Hilma ja Helga piipahtivat siellä miesten kyydillä, tosi nopeesti kylläkin. Hilmasta oli tosi tylsää ja se päättikin pöristä kaikille, jotka uskaltautuivat liian lähelle. Samalla tuli huomattua, ettei Hilma ja Kerttu mahdu samalle tontille.

Epämääräinen hiekka-savikasa portin pielessä sai tänään käyttöä, kun äippä sitä vähän lapiolla tasoitteli. Sopii toivoa, että tästä tulee syksyn pimetessä Helgan vakipaikka. Tuohon kun niin hyvin näkee keittiön ikkunasta, joten kätevästi voi tarkistaa, onko Helga tallessa. Kerttuhan tähystelee tuossa ulko-oven edessä, joten sen löytää aina siitä.

Kerttu pääsi tänään lääkärille tassuvaivoistaan ja röntgenkuvien perusteella ei ollut mitään sen kummempia nivelmuutoksia. Luojan kiitos, kortisonia peliin ja arthyliä seuraavat 3 kk, ehkä tuo niveltulehdus sillä taittuu. Hieman tuo rauhoitus näyttää ottavan koville, vaikka annettiin se herätyspiikkikin, tuolla se potilas nyt makoilee pihalla eikä suostu edes syömään. Ja se on kyllä ihmeellistä meidän Kertulta.

Helgan yllätti viime viikolla sellainen mahatauti, että tsiisus sentään. Onneksi saatiin vinkkiä, että hiilitableteilla se talttuu ja näin onneksi kävi, kyllähän se mua pari yötä valvotti vaivoineen, mutta sellainenhan se äipän rooli on, olla hereillä silloin kun tarvitaan. Viime viikolla oltiin mätsärissä lahdessa ja tänään käytiin Artjärvellä. Loppukuusta painaa sitten oikeat näyttelyt päälle.

Tässä se koppi nyt on, tarhan sisäpuolella, naapurinsetä kävi sen Åkermanilla tuonne nostamassa. Seuraavaksi siihen kopin vierelle rakennetaan koirien terassi ja valokate, josta voi tihrustella vaikka tähtiä ;). Näppäränä tyttönä maalasinkin jo kopin kaikki valkoiset pieluslaudat ja nyt se on kuin uusi. Samaan syssyyn kiinnitin myös sadevesikourun tuonne autotallin katonliepeeseen, että kulkeutuu nuo sadevedet ohi tarhan.

Siinä se sitten purettiin, koirankoppi, joka ei koskaan valmistunut ja se osoittautui purun yhteydessä homeloukuksi. Onneksi koirat eivät siinä koskaan asuneet, ties vaikka olisivat päätyneet johonkin tv - ohjelmaan . No, sitä se teettää, kun vesikatto vuotaa ;).

Ahkera purkunainen tuli Tuusulasta, vasemmalla pilkottaa uusi koppi, joka ostettiin käytettynä kylältä. Joku kun vielä siirtäisi sen kaivinkoneellaan tarhan sisäpuolelle. Sitten se on siivousta ja ilmanvaihtoventtiiliä vaille käyttövalmis. Kerttu ja Helga kävi siihen jo tutustumassa. Sitä ihmettelen, että Kerttu siellä kävi, se ei nimittäin koskaan suostu menemään mihinkään tuollaisiin paikkoihin.

Muuten on päivä kulunut lautojen maalauksessa (on muuten pitkäpiimäistä hommaa, kun joutuu odottelemaan kuivumisaikoja) sekä seinien levytyksessä. Helgalla on vatsa ollut sekaisin ja Kertun leikattu nivel on vaivannut niin, että hädin tuskin on edes särkylääkkeiden voimin pystynyt kävelemään. No, äippä teki sellaisen yhteenvedon, että nyt ostetaan kunnon eläinkaupan nappuloita kummallekin koiruudelle, maksoi mitä maksoi.

Tänään oltiin Helgan kanssa Riihimäellä pentunäyttelyssä, saatiin arvioinniksi PEK 2, KP (viisaammat korjatkoon, jos meni pieleen...) Oli ihan mukava reissu, sisaruksia oli mukana "kauneuskilpailussa" Luna ja Quirinus sekä näyttelyä vain katselemassa Lily. Helga on selvästi "roturasisti" tai sitten hitaasti lämpeävä nainen, kun tykkää alkuun pöristä jokaiselle tiibetinmastiffille, jonka tapaa, mutta kun aikaa kuluu rittävästi, on lopulta kuienkin niiden kaveri.

Tänään oltiin pentukoulussa viimeistä kertaa. Helgalla oli lieviä keskittymisvaikeuksia. Kävelyharjoitukset ja katsekontaktiharjoitukset menivät oikein hyvin, muuten sitten Helga keskittyikin seuraamaan mitä kaikkea muuta mielenkiintoista ympärillä tapahtuu.

Paluumatkalla käytiin ihastelemassa naapurin lehmiä laitumella sekä navetassa. Laitumella lehmät oli tosi jees (ennenkuin ne liikkuivat). Navetassa olevat lehmät eivät ensikohtaamisella olleet niin mukavia, mutta toisella kerralla, kun Helga kävi niitä katsastamassa, ei enää niin kovasti tarvinnut pöristä.

HYRR - KALIKALI, mukava kesäkeli; +11 astetta.

Kovin on ollut hiljaista täälläkin blogissa, kävin työmatkalla Italiassa ja johonkin se aika sen lisäksi aina huomaamatta vaan katoaa.

Vihdoin saatiin aita (230 m) jonkinlaiseen pakettiin. Sitä vauhditti Helgan viimepäiväiset vierailut pellolla naapurustossa. Helgaa kyllä ihmetyttää, kun ei pääse enää kakkimaan pellolle. Kovasti ole sitä yrittänyt kehua tuossa pihalla, jos se auttaisi vieroituksessa ;).

Loma painaa päälle ja vuoden remonttiurakka pitäisi saada alulle, siinähän se 4 viikkoa sitten menee sujuvasti puuhastellessa.

Jee. Meillä oli kivaa! Helgalla oli virtaa ja se suostui jopa liikkumaan ilman suurempaa maanittelua. Väsytysharjoituksista oli hyötyä ja Helga aika-ajoin oivalsi, mitä pitää tehdä. Varmaan sekin auttoi, kun en ollut antanut sille ruokaa, joten kinkkua teki ilmeisen kovasti mieli.

Toissapäivänä Helga oppi vihdoinkin kävelemään rappusia alaspäin. Ei mitenkään viime tippaan, sillä oli niillä rajoilla, etten olisi jaksanut sitä enää kantaa. Niin ja toissapäivänä oli Helgan ensimmäinen pentunäyttely. Vähän piti kavereille pöristä, kun tulivat siihen yllättäen nuuhkimaan. Ja kehässä oli maassa kaikkia kiinnostavia hajuja, joten Helga kulki nenä maassa. Mutta, positiivistahan on se, että se liikkui ;).

Mitenhän tämän nyt sanoisin... No, tulihan käytyä. Opeteltiin seiso - käskyä, luoksetuloa, istumista ja sivulle tulemista. Tai siis muut koirat opetteli, Helgan mielestä oli mukavampi vaan makoilla ja ihmetellä, että mitähän meinikiä tämä oikein on. Muut osasivat jo hienosti temppunsa, Helga keskittyi lähinnä ihmetelttelemään, että mitähän nuo muut koirat puuhaa ja onks toi äippä ihan pimee, kun tossa vouhottaa kinkkuineen. Ekalla kerralla opittu katsekontakti oli sisäistetty loistavasti, Helga tietää, että silmiin katsomalla tulee kinkkua, joten muuta ei sitten sen mielestä tarvinnutkaan tehdä.

Luoksetulo - harjoituksesa mun piti juosta koivun taakse piiloon ja samalla kutsua Helgaa koko matkan ajan. Siellä sain kyykistellä yksinäni sen koivun takana, kun Helga siellä kouluttajan luona ihmetteli ja katseli toiseen suuntaan, että mitähän siellä mahtaa tapahtua. No, tulihan se lopulta, hieman viiveellä ja mutkan kautta, kuten tapohin kuuluu.

Kovasti herätettiin hilpeyttä muissa koiranomistajissa, hetken jo siellä mietinkin, että olipa tosi järkevää tulla tänne pentukouluun... Kouluttajan apulainen sanoi, että pitäisiköhän teidän levätä, josko Helga sitten siitä innostuu. Sanoin sille, että sehän ei muuta teekään kun lepää, kuten näkyy .

Kotiinpäästyämme, kun autosta ulos päästiin, alkoi mieletön meno ja pihaa juostiin ristiin rastiin. Helga selvästi halusi kertoa, että pidä pentukoulusi, mä haluun olla himassa. Lämpimästi suosittelen kaikille tiibetinmastiffien omistajille kokeilla, kuinka antoisaa onkaan niitä pentukoulussa kouluttaa.

Onhan pitänyt kiirettä! Helatorstaista perjantaihin oltiin vironmaalla ja Hesaan päästyämme kiidettiinkin hakemaan kummipoikaa meille hoitoon, systeri oli lähtenyt ambulanssilla synnyttämään. Illalla syntyikin Eelikselle pikkuveli 3680 g ja 49 cm. Lauantaina piti heti käydä vauvaa katsomassa. Tänään aamusta lähdettiin Helgan kanssa Pavea morjenstamaan heidän puutarhalleen. Saatiin hankittua taimet kasvihuoneeseen ja ihania kukkasia pihaan. Pave oli Helgasta niin innoissaan, että se piti pitää hihnassa metsäkävelyllä, kun Helgan kävelystä ei olisi muuten tullut mitään.

Illalla kotona Helga vahingossa meni kävelemään oksienpolttopaikalle ja tulihan likkaan vauhtia, juoksi suoraa päätä sisälle, luuli varman että minä olin tehnyt sille jotain, palaneen karvan käry vain seurasi koiran perässä...

Tässä Eeliksen pikkuveli ikää 3 tuntia:

Tänään se sitten alkoi, meinaan Helgan pentukoulu. Hyvin lähti homma liikkeelle, Helga siellä vaan makoili muina miehinä ja ihmetteli, että mitä ne muut siellä oikein vouhottaa. Katsekontaktin opettelu sujui oikein hyvin, mutta kun päästiin aktiivisempiin harjoituksiin, kuten istumaopiskeluun ja sivulle siirtymisopiskeluun, piti kinkku työntää kiinni Helgan kuonoon ja siitä sitten vähitellen siirtää kauemmas, jotta siihen saatiin edes jotain liikettä. Yhden kerran jouduin sen nostamaan mahasta ylös, kun ei Helunaa huvittanut yhtään liikkua. On se niin fiini  . Siinä sitä oli pokassa pitelemistä, muut koiran omistajat siinä ääneen tuumaili, että olispa meidänkin koira noin rauhallinen... Ja kuten arvata saattaa, niiden koiratkin osasi jo vaikka mitä "temppuja". Kotiläksyksi saatiin nippu koulutuspapereita opiskeltavaksi. Jatkoa seuraa sitten viikon kuluttua.

Tänään on vihdoin saatu aitatolppien istutus käyntiin ja hyvästi onkin, sillä vajaat 20 on enää jäljellä 96:sta tolpasta. Huomenna jos saisi aitaverkot tontille, niin nekin voisi sitten virittää viimeistään vappuna - siinähän on siihenkin työnjuhlaan ilottelua ihan riittämin .

Helga on ollut tänään paljon kiltimpi kuin kahteen päivään ja hyvin on pysytty omalla pihalla, mitä nyt kakkimassa on hyvä käydä naapurin pellolla. Sen se on oppinut Kertulta. Ihan hyvä systeemi, musta ainakin. Tarvii varmaan tehdä aitaan joku sellainen kulkuportti, josta voi kätevästi päästää koirat kakkimaan edelleen tuonne pellolle . Helgan kanssa käytiin moikkaamassa Hilma-äiteetä ja muuta vanhaa laumaa, ei äitee oikeen tykännyt. Piti pöristä. Se on ilmeisesti saanut pennuista tarpeekseen ja kauhulla tietenkin ajatteli, että "ei hemmetti, nyt ne alkaa tulla takaisin..."  

Onpa ollut hienot kevät ilmat!

Eilen oli koirien rokotus, mentiin joukolla; Helga sekä sisarukset Luna ja Lily. Olihan mielenkiintoinen reissu, kolme koiraa ja kaikki meni hihnassa eri suuntiin. Lisäksi siellä vastaanotolla Helgan ja Lunan piti vähän rähistellä, sisarusrakkautta ilmeisesti... Helga oli muuten painoltaan joukon "tukevin" - ollut ruoka-aikaan kotona ja aina silloin, kun jääkaapin ovi aukeaa ;). Epäilin tänään, että rokotteet on aiheuttanut lievää "vilkkaustautia", koska meno on sen mukaista ja reviiri on laajentunut tien yli naapurin lähimetsään. Sehän ei sovi ollekaan, joten pakko on alkaa huomenissa iskemään niitä aitatolppia maahan.

Kerttu on oikea enkeli tirppaan verrattuna .

... oli kuulemma muutaman päivän vajaa kolme vuotta edellisestä käynnistä . Eipä ihme, että leivinuuni ei oikein vetänyt. Onneksi ei torppa ole palanut, olis voinut tulla vakuutusyhtiön kanssa ongelmia.

Eikös ole komee koira meillä??? Painonvartijapäivä oli tänään 15,2 kg.

Pääsiäinen on vierähtänyt pilvisessä ja viileässä säässä, Pekka Poudan "helle" - lupauksista huolimatta. Aitatolpat on saatu tontille, kaljaa vaan on liian vähän, niiden paikoilleen iskemiseen. Ihana äiti kävi meillä viettämässä pääsiäistä, eli pesemässä ikkunat ja imuroimassa nurkista hiekat .

Helgan kasvattaja kotijoukkoineen kävi eilen kylässä ja oli ilo huomata, että Helga tunnisti heidät kaikki välittömästi.

Pääsiäisenä on ollut aikaa puuhailla koirien kanssa ja taas tänään muistin, kuinka tärkeää on, että kakarat saavat nukkua riittävästi, jotta turhilta koirien "ylikierroksilta" vältytään.  Eli siis niiltä, jolloin kukaan ei usko mitään eikä ketään ja lopulta kaikki on ihan hermona. Sen, että sain Helgan tunti sitten sisään ja mullat karvoista karisteltua, se simahti niille sijoilleen ja siinä se on sitten kuorsannut. (Kyllä, Helga kuorsaa !!!) Tirppa on vielä niin pieni, ettei se osaa tuolla ulkona rauhoittua nukkumaan, toisin kuin Kerttu.

Mikähän siinä on, kun talvella lumityöt on tehtävä hirveellä kiireellä ja keväällä ne samat kasat on aina levitettävä takaisin pitkin pihaa, jotta sulavat nopeasti. Hölmöläisen hommaa...

Vahtikukkulakin on tullut lumenalta esiin ja arvatkaa vaan, miltä noi hurtat näyttää ensin pyörittyään kosteassa lumessa ja sen jälkeen kaivettuaan itsensä tuonne hiekkakukkulaan. Talosta voi taas päivittäin lakaista hiekat takaisin pihamaalle... Leluksi näyttää kelpaavan kaikki, nyt juostaan peräkanaa 1,5 metrinen sähkösuojaputki suussa... Pyyhepyykkiä pestään ihan päivittäin.

Helga on oppinut tulemaan lihapullien voimasta kutsusta luokse ja näyttää tuo tunnistavan nimensäkin. Joka päivä ollaan käyty yhdellä tai kahdella metsäkävelyllä koirien "tainnuttamiseksi", näyttää tuota virtaa riittävän siitä huolimatta. Kovin pitkälle ei tirppa muusta laumasta noilla metsäreissuilla uskalla kadota ja heti tulee, kun huudetaan, jollei sitten satu olemaan jäniksen papanoita sopivasti suun vieressä... Pentukoulutukseen ilmoitin meidät toukokuulle. Viisi treenauskertaa virkistää minunkin muistiani, että miten ne opetustoimet nyt etenikään.

Onneksi on luvattu aurinkoista ja lämmintä pääsiäistä, toivotaan että tuo piha kuivuu pikinmiten, edes vähän. Päästäisiin aitatolppien istutukseen ja vähenisi tämä ihmisten pakollinen "patsasten lailla" pihalla ulkoilu ja uskaltaisi siinä samalla puuhatakin jotain. 

Viikonloppu on viuhahtanut taas sunnuntaihin. Kertulla ja Helgalla on mennyt lujaa, nyt ne kumpikin nukkuu eteisessä (Ihanaa, miten rauhallista ja hiljaista täällä talossa on!!!). Vein ne metsään tutkimusmatkalle ja reilun tunnin ulkoilu ilmeisesti uuvutti ne totaalisesti. No, kun iltaa kohden mennään niin odotettavaa on, että meno tuosta vaan kiihtyy.

Oon havainnut, että Helga menee illasta "ylikierroksille", riehuu vallattomana, tekee paljon pahojaan (kuten repii mennessään mattoja ja pissapapereita) ja hyökkäilee Kertun kimppuun sohvalta jahdaten sitä muutenkin sekä pissii mihin sattuu. Ja arvatkaapa uskooko edes ihmisiä - no ei usko. Meno rauhoittuu täydellisesti vasta, kun ottaa koiran kainaloon ja vie sen yläkertaan ja sanoo, että nyt nukutaan. Sitten se tirppa vetääkin sikeetä niin pitkään kuin mekin. Se on mukavaa, muistan nimittäin kun Kerttu oli pentu, niin tuollaista "kokoyörauhaa" ei todellakaan ollut.

Muuten täällä on tehty Mikalle synttärikakkua ja suunniteltu pihalle aitaa. Sulaisi vaan nopeesti noi lumet ja maa, niin pääsisi sitä rakentamaan. Helga ei nimittäin tykkää, kun Kerttu saa olla yksin ulkona, mutta hän ei. Kukahan tekisi täällä talossa nämä remonttihommat, niin ja mun kouluhommatkin olisi tarjolla, jos jollain olisi luppoaikaa ;)

Helga pääsi tänään työmatkalle mukaan Loviisaan. Ilmastointilaite kylmimmällä ja takapenkki vuorattuna pyyhkeellä, matka sujui oikein rattoisasti. Perille päästyäni huokasin, että olipa kivutonta, ei tullut Helgalle edes paha olo, kunnes siinä samassa, kun auto oli pysähtynyt, oksennusta tuli koko takapenkin mitalla

Reissulla päästiin tutustumaan koulun pihaan ja kirkuvaan lapsilaumaan. Kouluvierailun jälkeen lähdettiin moikkaamaan koirakavereita. Aapo näki parhaaksi jäädä ulkotiloihin, kun Alma ja Helga temmelsivät sisätiloissa. Olihan menoa, saipahan kakarat riehua kerrankin sydämensä kyllyydestä. Kotimatka sujuikin sitten nukkuessa.

Piha on yhtä mutamaata. Mitenhän siivousintoilija äipän hermo kestää kevättä ;)

Tänään oli 4. päivä, kun turrit olivat kaksin kotona ja täyden päivän. Kotiin tultuani matot oli rullalla ja sohvatyynyt ja torkkupeitot hujan hajan pitkin lattioita. Muuten kaikki oli kuitenkin kunnossa. Taitavat sittenkin olla salaa kavereita sillä aikaa, kun me emme ole kotosalla . Isäni sanoinkin, että usko vaan, että kun ette ole kotona, koirat loikoilee vierekkäin sohvalla.

Yöt meillä nukutaan oikein hyvin. Illalla ennen nukkumaan menoa on jokailtainen "hepulikohtaus" jossa vauhtia riittää, sen jälkeen onkin hyvä käydä nukkumaan. Nyt kun viikko ollaan kotiuduttu, niin seuraavaksi onkin hyvä alkaa tutustumaan muihinkin paikkoihin.

Tänään koiruudet jäivät kaksin kotiin, tällä kertaa molemmat alakertaan vapaasti liikuskelemaan. 6 tuntia kerkesivät olemaan keskenään ja kaikki oli ennallaan; niin koirat kuin paikatkin ;). Ilmeisen hyvin Kerttu on vahdannut "omaisuuttaan" ja komentanut Helgaa, jolle mm. mattojen repimisestä on tullut mielipuuhaa...

Eilen illalla kähisteltiin leluista ja siitä syntyikin sitten rähinä. Tsiisus että on tuo pikku tirppa on kovapäinen, ei meinannut luovuttaa sitten millään. Lopulta kuitenkin taipui Kertun tahtoon ja määräyksiin. Aika näyttää, kumpi heistä sitten myöhemmin onkaan pomo.

Tältä meillä vierashuoneessa näyttää, kun Helga sinne teljettiin 4 tunniksi. Itku oli ihan mahoton kun tulin kotiin. Ilmeisesti on viisaampaa sittenkin jättää se Kertun kanssa , koska Kerttuhan pitää huolen, että seinätkin ovat hänen ja niihin ei kosketa...

Yläkerran remppa oli suunnitelmissa, muttei kylläkään ihan vielä ;)

Helga on pikkuhiljaa opetellut uuden kodin elämää ja Kerttu siinä samalla joutunut luopumaan ainokaisen roolistaan. Tänään yhteiselo noiden kahden välillä on jo sujunut eilistä paremmin. Ehkäpä tästä hyvillä mielin voi lähteä päivittäin muutamaksi tunniksi työpaikalle. Kerttu on vaan edelleen vahvasti sitä mieltä, että kaikki on hänen; äipän kengät eteisessä, koivuhalot puutelineessä, vessapaperit vessassa ja koiratarha pihalla, siis se, jossa se ei todellakaan koskaan ole. Ilmeisesti saavutetut edut täytyy kuitenkin säilyttää... Ensi yöksi kömmimme joukolla vierashuoneeseen nukkumaan, niin ei tarvitse riidellä sängystä, että kukahan sen omistaa. Sillä sittenhän sieltä lähtee kaikki muut, paitsi minä

Helga on oppinut jo Kertulta talon tärkeimmän tavan, jos jääkaapin ovi aukeaa tai joku muuten vaan liikuskelee keittiössä, on parempi sännätä täysillä keittiöön, ettei vaan jää mitään paitsi, jos jotain sattuu olemaan tarjolla. TV on osoittautunut Helgasta pahaksi, varsinkin, jos siellä liikuskelee papualaisia keltaisissa sadetakeissaan. Kerttukin oli ihan äimänä, että mitä ihmettä pikku pirpana oikein rähjää, kun hän ei näe eikä kuule mitään epämääräistä missään. Kerttu muuten selvästi vahtii taloa entistä tiiviimmin nyt, kun Helga on talossa. Jokaisen lenkkireissun jälkeen on tultava sisälle tarkistamaan, että kaikki on reilassa. Ulkovahtivuorot eivät enää Kerttua kiinnosta, se on heittäytynyt vallan sisäsohvakoiraksi.

Lomamatka Rukalle onnistui hyvin, Kerttukin pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa reissuun. Alkuhankaluuksien jälkeen kaikki kuitenkin meni mukavasti. Maalaiskoira kun ei koskaan ole pissinyt hihnassa, joten ei pissinyt sielläkään. Oli aina löydettävä paikka, jossa sen saattoi päästää vapaaksi tarpeilleen.

Tiibetinmastiffi Helga siis muutti meille tänään Myrskylästä Zeriida's - kennelistä. Kotiautomatka sujui oikein hyvin, kotipihalla äippä tunki heti kaulapannan kaulaan ja hihnan siihen jatkeeksi, ettei pikkuinen vaan lähde omille teilleen. Joo, tiedetään, hätävarjelun liioittelua...

Kerttuun tutustuminen on sujunut hitaanlaisesti. Kerttu ei oikein tunnu olevan koiranpennuille "heti lämpenevää" sorttia. Toivottavasti se yhteiselo tästä lähtee sujumaan. Ollaan tuumailta, että Kerttu taitaa pelätää sitä, miten tuollaiset natiaiset (niin koiralapset kuin ihmislapsetkin) käyttäytyy ja siksi se itse käyttäytyy jotenkin "holtittomasti". Rukallakin kun oltiin, niin 1 v ja 4 kk Aada oli Kertulle kauhistus, kunnes muutaman päivän päästä Aadakin sai jo tulla Kerttua halailemaan ja tuupata ohimennessään.

Tein Helgalle oman sivun ja juttukategorian, johon laittelinkin jo kuvia, että sieltä voinee lukea kuulumisia, jos kiinnostaa. Jos tässä nyt enää ehtii blogiinkaan kirjoitella ;)