Tilastojen mukaan joulukuussa satoi viimeksi vuonna 1974 saman verran kuin 2011. Onhan sitä siinä ihmettelemistä, mutta ei siihen kuukauteen montaakaan sateetonta päivää mahtunut. Vettä tuli mun mittapuun mukaan joka päivä vaakasuoraan. Onneksi siitä selvittiin ja talvipäivän seisauksestakin tulee kuluneeksi jo kohta kaksi viikkoa, joten piteneviä päiviä odotellessa.

Joulu meni ja tapaninpäivänä saatiin sellainen talvimyrsky vesisateineen, että koirakävelypolutkin näytti siltä, kuin olisivat kevät tulvien jäljiltä. Myrksy vei sähkötkin 10 tunniksi. Sitten ne taas aikansa toimi kunnes seuraavana iltana taas tuli hirmutuuli ja vei ne mennessään. Tänään rantautui sitten lumimyrsky, joka aika rivakkaan tuntuu puhaltavan. Lunta on pihassa jo kymmenkuntasenttiä, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin linkouksen raja kulkee siellä jossain 20 sentissä, että konevoimia odotellessa. Täytyy varmaan käydä pyörittelemässä lumiukkoja niin saa pahimmat lumet pihasta pois :)

Yleensä olen vuosien vaihteessa miettinyt, mitä seuraavana vuonna tehdään, mutta nyt saa olla. Kerron sitten mitä on tehty, jos joskus jotain saan / saadaan aikaiseksi.

Aina sanotaan, että se valmistuu jouluksi - niin, miksi jouluksi...

Tänä vuonna voin sanoa, että täksi jouluksi valmistuu kaikenlainen pikkuviilaus, joka on vuosia odottanut tekijäänsä.

Lisäosan sisääntuloeteinen tuli "pintaremontoitua" mieleiseksi. Katto sai valkoisen maalin, seinät löysivät vanhan ajan maalien värikartasta sopivan harmaan sävyn, ovenpielet löysivät kulmalistat, sähkökaappi tuli naamioitua seinälevyjen taakse ja ulko-ovenpielien suojana olleista teräskulmistakin tuli otettua suojamuovit pois. Varsinaisen remontin jäljiltähän tuo tila valmistui 2008 keväällä, joten olihan sitä nyt jo aika päivittää. Lopputulos kelpaa, samalla tuli hankittua penkki kenkien laittamista varten ja naulakko, jotta naapuritkin voi ripustaa kolttunsa koukkuun eikä lattialle lojumaan.

Olohuoneen ikkunat saivat viikonloppuna listat ympärilleen ja samalla verhotangot. Nyt sittne mietitään kuumeisesti, että minkälaiset verhot sinne tarvitaan. Siinä puuhassa vierähtääkin taas tovi, kun ei ole ompeluinspiraatiota mailla eikä halmeilla.

Ensi lumi sitten satoi noin viikko sitten ja viime perjantaina sitä tuli yltäkylläisesti niin, ettei henkilöautolla tehnyt lauantaiaamuna juuri mitään. Niin hankalaa oli nuoskalumessa kulkeminen. Tänään töistä kotiutuessa vettä satoikin kaatamalla, joten kovin pitkä ilo tuosta lumesta tuskin tulee.

Tässä kuvaa eteisestä vailla kattolistoja, jotka toivottavasti ensi viikonloppuna löytää paikkansa:

Onhan ollut säät, kaiholla tulee muisteltua viime vuotta, jolloin lumi oli tukevasti maassa. Koiraperheissä hiekan ja saaven määrä on loputon. Siivoaminen on ollut jäähyllä viime perjantaihin saakka, jolloin piti tehdä "pikkujoulusuursiivous". On sitten se joulusiivous helpompaa . Enpä olekaan ennen pessyt ikkunoita marraskuun viimeisinä päivinä. Aurinko paistoi täydeltä laidalta ja lämmintä on, nytkin 9 astetta, vetta kyllä tulee kaatamalla. Viime viikon aikana kun kaikki tuo vesi olisi tullut lumena, niin olisihan lunta.

Hirvenmetsästys jatkuu, naapuriseura oli kuuleman mukaan kaatanut hirvimetsällä ollessaan 4 peuraa. Että mihin lie hirvet ovat hävinneet. No nämä meidän seuran miehet olivat eilen saaneet yhden vasan hengiltä.

Rouva on sitten sillä aikaa tuhlannut aikansa remontointipuuhiin. Viime viikonloppuna tuli asennettua (ja ihan ite) jalkalistat keittiöön ja olohuoneeseen. Kattolistojenkin kimppuun kävin,  mutta en sitten mitenkään päin osannut sahata sitä oikeaan jiiriin. Jahka joku tekee mulle mallipalat, niin saan toivottavasti senkin hoidettua. Tänään sain valettua eteisen lattiaan puuttuvan pätkän betonia, että saadaan siihen viimeiset lattialaatat kiinnitettyä. Ja samalla tuli mietittyä, miten sähkökaappi saadaan verhoiltua seinän taakse. Jostain kumman syystä tuli myös sellainen ajatus, että sen osan eteistä voisi maalata uudelleen... Onhan siitä aikaa, kun remontti jäi tuohon vaiheeseen, olisiko ollut vuosi 2008, että johan se on aika maalata uudelleen ja toisella värillä .

Tässä alla vielä kuvaa meidän tiibetinmastiffin perusluonteesta. Mitä ihmettä tässä on tapahtunut, tästähän ei voi enää mitenkään kulkea... Tulee Helgalle pitkä aika valun kuivumista odotellessa, kun sohvat ja sänkykin on tämän "pahan tilanteen" väärällä puolella.

Niin on pitänyt lämmintä marraskuuta, että päivänkakkarat kukkii. Ensi viikolle on luvattu pakkasia, nähtäväksi jää, toteutuuko lupaukset. Talvirenkaat tuli vaihdettua kuluvalla viikolla, kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna.

Hirvimiehillä on ollut hiljaista, lähinnä kokemusta on viime viikonloppuina kertynyt. Onneksi nyt on ollut sen verran peijaisia, että metsästyksen on voinut jättää taka-alalle.

Helgan syysvitutus on lähes poistunut ja nyt hermo kestää jo Kerttuakin lähietäisyydeltä. Tänään koirakävelyllä sen perusturvallisuus taas järkkyi, kun joku oli kehdannut kasata pellolle heiniä ja hetken päästä se huomasi, että metsästä pilkotti kattila. Sitten ei enää sillä rähinällä liikuttukaan, paitsi kotiinpäin, sinne mentiin juoksujalkaa vähän väliä taaksepäin pälyillen ettei se kattila vaan seuraa meitä... Raskasta olla vahtikoira .

Ketturepolainen on alkanut lymyilemään tässä nurkissa viime aikoina. Ihmeellisiä metsämiehiä, kun antavat niidenkin juosta valtoimenaan ympäriinsä. Liekö se mahtaa olla se sama kettu, joka viime keväänä kierteli meidän piha-aitoja ja yllätti koirat moneenkin kertaan.

Hiljaista se on ollut täälläkin blogissa. A: kukaan ei ole tehnyt mitään eikä mitään ole tapahtunut ja B: jos on, ei ole jaksanut siitä tänne raportoida.

Viimeisin urakka lienee ollut tuo ikkunasmyygien asennus, onoff - nostimen kanssa saatiin yläkerran ikkunoihin ne asennettua. Samalla tuli naulattua ulkovuori uudelleen paremmin kiinni sekä asennettua nurkkalaudat ja toinen syöksytorvi isolta katolta alas. Noi syöksytorvet on ihan älyttömän meluisia, sisätiloissa kyllä tietää kun sataa. Olisikohan niihin saatavissa jotain äänenvaimennusta, tietääkö kukaan?

Joskus kuukausi sitten operoitiin tuota etupihaa. Kuorittiin siitä pintaa pois, salaojitettiin se ja laitettiin mursketta tilalle. Täryllä tuli ajettua neljään kertaan ristiin rastiin. Nyt se on tosi hyvä, ei seiso vesi lammikoissa eikä korkokenkä uppoa mutaan.

Mä pidin syyskuun lopussa lomaa ja suuntasin lentokoneen nokan kohti keski Eurooppaa. Lennettiin Sussan kanssa Zürichiin josta matkattiin junalla Liechtensteiniin muutamaksi päiväksi. Sieltä matka jatkui Berliiniin ja sitten takaisin kotiin. Oli hienoja maisemia, lämpimiä kelejä ja aivan toisenlaisia ajatuksia. Mukavaa oli.

Hirvestys alkoi meidän seurassa viime viikonloppuna, 2 elukkaa on saatu hengiltä, kolmelle olisi vielä lupa. Tänä viikonloppuna oli tullut vain lisää kokemusta.

...Se iski ensimmäisenä työpäivänä. Isäntä jatkoi lomailuaan ja vietti päivän loikoillen - emännän saavuttua töistä upposi rouvan korkokenkä pihamaalle - eikun puhelu kaivinkonenaapuriin. Onneksi sain kummatkin isännät hommiin. Siitä alkoi meidän salaojaprojekti vaihe 2, jossa salaojat kaivettiin autotallin edustalle ja tuohon tien alle. Sen lisäksi isäntä sai autotallin taakse nylkypaikan pohjat.

Soraa meni taas 50 kuutiota ja vielä sitä tarvitaan tuohon pintaan lisää, jahka nyt odotellaan että tuo tuosta painuu paikoilleen. Alkuun kyllä ajattelin, että kukahan tämänkin projektin taas keksi, kun juuri kasvaneet nurmikot littaantuivat kaivinkoneen alla tasaiseksi savimömmöksi.

Eelis tuli meille perjantaina eskarista, poika istui kaivinkoneessa koko perjantai-illan ja lauantaipäivän, illalla vielä käytiin nostamassa perunat, perinteisin menetelmin. Muina hommina tuli sitten siivottua navetan päätyä, ajettua nurmikko, tehtyä muutamat smyygit ja laitettua hyvää ruokaa vatsat pullolleen.

Kerttu on toipilaana, kun siltä viikko sitten poistettiin kohtu kohtutulehduksen vuoksi. Onneksi mulla on tämmöinen tarkka nenä. Viime viikolla alkuviikosta huomasin, että koira haisee pahalle, seurasin tilannetta, kunnes torstai-iltana heräsin todellisuuteen, että se haisee edelleen. Perjantaiaamuna mentiin lääkäriin ja sille reissulle se kohtu jäi. Nyt Kerttu on kun uudesti syntynyt, touhottaa ja vouhottaa niin että hermo meinaa palaa. Muutenkin tuntuu että kaikki sen hommelit on kertaantuneet potenssiin 5. Että "vanhoja aikoja" odotellessa.

Kaikkea sitä on tullut puuhasteltua laidasta laitaan lomapäiviä vietellessä.

Mistähän sitä stoorin aloittaisi. No jos vaikka luonnonläheisistä jutuista. Käytiin mustikassa, minä ensimmäisen kerran sitten 20 vuoteen, oli ihan nastaa hommaa kun niitä oli niin paljon, että yhdellä kyykkimisellä sai yli litran kerättyä. Seuraavana tuli tyhjennettyä äidin suurella avustuksella marjapuskat herukoista ja karviaisista - ne päätyi mehuksi pakkaseen. Toivotaan, että ne joku sieltä myös juo talven mittaan. Tällä viikolla ei sitten ole tarvinnutkaan metsässä kävellä - yhden askeleen kun ottaa väärrään suntaan niin johan on hirvikärpäset kimpussa.

Talorojekteja on tehty yksi kerrallaan, tein kesän alussa listan, että mitkä kaikki hommelit on tehtävä. Onhan noita tehty yksi kerrallaan, mutta kumman hitaasti niitä saa viivata yli... Yksi valmistuneista jutuista on se, että takaterassi on rappusia vaille valmis. Nyt ollaan ikkunasmyygiprojektissa. Se käynnistyi 4 vuotta sitten lautojen maalaamisella. Matkan varrella laudat kokivat kovia; yhden talven ulkosalla ja sitten piti vaihtaa jo väriäkin. Työkalutkin ovat jostain syystä tässä viidessä vuodessa menettäneet toimintakykynsä niin, että niitäkin oli hankittava tähän hätään uusia. Näin se on rankkaa tää remppaaminen.

Tässä kuvaa ikkunasmyygeistä. Niin ja ollaanhan me tehty tuo terassinvalaistuskin kuntoon, samalla vaihtui talonkulmaltakin ulkovalot tuollaisiin valkoisiin.

Torstai-iltana tuli katsastettua paikalliset Kantrikemut kera YÖ - yhtyeen. Ihan mukava reissu, vaikka naapurinsetä oli pikkasen "tuiterissa" ja veti omaa showtaan.

Viikonloppuna on taas tehty ruumiillisia hommia. Perjantaina sain kuulla, ettei pihalle saa konetta, kun polttopuut on keskellä tietä. Hieman siinä ihmettelin, että joko taas ne on jonkun homman tiellä. Viime vuonna polttopuut oli nimittäin salaojien kaivuun tiellä ja tänä vuonna siis soran ja mullan levityksen tiellä. No, lauantai menikin kävellessä edestakaisin liiterin ja puupinon väliä. Valmista tuli ja vuoden veemäisin homma tuli tehtyä.

Sunnuntaiaamuun havahduin käsivarren, selän ja niskan lihakset kireinä. Puolelta päivältä päästiin jatkamaan lauantaina alkanutta projektia, jonka tarkoitus oli laittaa laudat erottamaan sokkelisorat nurmikosta. Naapurinsedän konevoimien avustuksella saatiin tontille multaa ja avot, siitäkin tuli valmista. Lopuksi vielä asennettiin viimeinen sadevesikaivo kohdilleen, kun takaterassin valetolppa on asennettu ja sitä pitkin olisi tarkoitus vetää ränni alas. Nyt on niin fiiniä että. Alla siitä kuva, takaterassikin alkaa olla pian valmiina, kuten kuvasta näkyy.

Ja tässä marjavarkaissa yks rosvo...

No kyllä taas tapahtuu.

Eilen saatiin vihdoin olohuoneen panelikatto loppuun saakka asennettua. Viimeisiä paneleita sirkkelöitiin salamien välkkyessä pihan ympäristössä. Siihen se ukkonen sitten jäikin, joka paikka on rutikuivaa kun ei sada sitten millään ja reilun viikon on taas paahtanut 30 asteen helteitä. Vanhat talot on siitä haasteellisia, kun ei koskaan tiedä, mistä mikäkin projekti milloinkin alkaa ja jatkuu. Eilinen panelikatonasennus alkoi nimittäin yläkerran lattian purkamisella. 80 - luvun lopulla asennetut IV - putket olivat hieman pieniä ja kun putki tuli olohuoneen katon läpi niin se piti vaihtaa suurempaan, ettei sitten myöhemmin tule ongelmia, kun panelikatto on jo valmis. Samalla sitten otin itseäni niskasta kiinni ja maalasin olohuoneen katon loppuun ja vielä eteisen katon kun maalia jäi sen verran purkin pohjalle. Vähänkö olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tänään on sitten laitettu kakkosterassin rakennus vireille. Nyt siinä alkaa olla runko valmiina ja pian päästään laudoitusta rakentamaan jahka ensin on asennettu "vale" tolppa jota pitkin saadaan syöksytorvi räystäältä alas sadevesikaivoon.

Naapurinisäntä toi tänään myös jokavuotisen täytetyön tontille eli kuormallisen polttopuita. Ehkäpä ne tuosta keskeltä pihaa kulkeutuu arki-iltojen aikana liiteriin.

Päivitin vihdoin noita sivuja eli Terassin tekoa, polttopuiden tekoa ja olohuonetta.

Hiljaista se on täälläkin blogissa, lienee johtuu siitä, kun viime viikonloput ovat menneet lähinnä juhlien; ensin juhannusta sitten naapurin harjakaisia. Samalla on ollut aika ajoin kovat helteet joten sekin on verottanut inspiraatiota. Kaikista pahin inspiraationtappaja on kyllä ollut laiskuus. Toissapäivänä sain panelikaton maalausinspiraation, tuli tuota olohuoneen kattoa maalattua siihen saakka kun sitä oli tehty. Josko sen nyt viikonloppuna saisi vihdoin yli vuoden puurtamisen jälkeen valmiiksi ja maalit pintaan. Muuta en sitten ole tehnytkään, paitsi joo, maalannut punamullalla lautoja valmiiksi, josko ne jossain vaiheesa saisi talon seinään.

Hienot kesäillat ovat verottaneet nukkumista, illat ovat menneet terassilla istuskellessa ja kasveja kastellessa. Nurmikon kasvu onneksi hieman tyrehtyi kun sateet loppuivat. Lomaa saa odotella vielä tovin ennenkuin se alkaa. Toivotaan että sinnekin riittää hienoja ilmoja ja leppoisia iltoja. Näin juhannuksen jälkeen kyllä on ollut tapana alkaa odotella joulua.

Helga aloitti uudelleen karvojen pudottamisen. Se on niin erityisen kiva, kun on ottanut tavakseen pudottaa karvat maaliskuussa, sitten se kasvattaa niitä kevään ajan niin että pohjavillat on ihan hyvässä kondiksessa, kunnes paukkaa kesähelteet ja niistä on päästävä taas eroon. Kerttuhan on ollut aina "pitkänlinjankarvanpudottaja" eli helposti menee 2 - 3 kk siihen hommaan. No, imuri täällä sitten laulaa siihen tahtiin.

Isäntä on viihtynyt riistapelloilla. Se on ollut kylvöaika, mitä lie kaaleja sinne on tyrkätty ja viikolla sinne vietiin jo herneitä, ettei kyyhkyt syö niitä kaalintaimia tai jotain mitä ei pitäisi. No, tuolla se on navetanpääty täynnä herneitä ja kauroja riistaeläinten evääksi.

Olihan se kesähelle, kokonaisen yhden viikon. Sen jälkeen onkin satanut harvase päivä kyllästymiseen saakka. Kyllä niin ottaa päästä.

Piha on tasattu ja nurtsinkasvua odotellaan. Pikkasen on saviset fiilikset näillä sademäärillä. Silloin helteillä innostuin maalailemaan talon nurkkalautoja valkoisiksi. Ai niin, sokkelikin on maalissaan, kerran väristä erehtyneenä, onneksi sentään toisella kerralla osui oikeaan. Maalit on sen verran kalliita nykyään, että se kokeilu on aina vähintään 100 egee / purkki. Vielä on soran ja nurmikon välinen rajauslaudoitus tekemättä, sitten alkaa olla bueno toi mun sokkeliprojekti.

Tänään jatkettiin olohuoneen panelikaton rakennusta, siis sen, jonka piti valmistua jouluksi. Panelit on lojuneet tuossa keittiön lattialla siitä saakka ja sillä, että ½ niistä saa paloitella talon lämmikkeeksi. Sen verran ne olivat saaneet iskua ettei niitä kattoon saanut. Onneksi navetassa oli säilössä 2 pakettia uusia, sain ne maalattua, josko ne saisi vähän tiukemmalla aikataululla paikoilleen niin alkaisi tuo olkkarikin olla listoja vaille valmis.

Kasvihuoneessa kasvaa salaattia, tomaattia, paprikaa, chiliä, persiljaa, tilliä, ruohosipulia, rakuunaa, basilikaa ja minttua. Nähtäväksi jää tuleeko niistä mitään.

Pitkästä aikaa saatiin viikonloppuna jotain aikaiseksi, kun ei ollut enää kouluhommia ja isäntäkään ei jostain syystä ajautunut mihinkään metsästysseurueihin.

Kasvihuoneen runko on taas pystyssä . Alla siitä livekuvaa niin kauan kun sitä on saatavilla.

Mä sain aamulla sokkeli-inspiraation, kaivoin sokkelinreunuksety auki, pesin sokkelin painepesurilla ja lopuksi kokeilin livenä sokkelitasoitetta. Tein sellaisen säästävän tasoituksen eli halkeamiin ja suurinmpiin kuoppiin. Katsotaan miten se siihen asettu, jos se on ihan bueno, niin maalia päälle vaan. Ajattelin sipaista sen Uulan petroliöljymaalilla, riittää yksi maalauskerta ja sen pitäisi hengittää niin, ettei ihan heti ainakaan karise alas. Illansuussa tuli vielä naapurinsetä kaivinkoneineen laittamaan salaojarempan jälkeisen tontintasauksen käyntiin. Kylläpä tulee taas fiiniä, pari multakuormaa ja sorakuormaa vielä vaatii.

Äiti oli käymässä ja annoin sille kouraan mun viimeisimmän puutarhahankinnan; Fiskarsin rikkaruohon poistovehkeen. Hyvin se sitä osasi käyttää. Näin 5 vuoden jälkeen alkoi voikukkasota. Nyt alkaa ilmeisesti hommat olla niin vähissä, että niidenkin tuhoaminen alkoi kiinnostaa. No, tuossa sitä riittää mutsille työmaata. Eilen meillä kävi kylässä Esteri 4 kk, Kerttu ei tetenkään tykännyt ja Helga olisi halunnut riehua sen kumoon. Jotenka meitin koirat oli tarhassa ja Esteri sai tutkia maailmaa rauhassa.

Vappupäivä meni terassin laiutoja ruuvaillessa ja valmista tuli, siis jollei rappusia ja viimeistelyjä oteta huomioon. Niissä riittääkin sitten näperreltävää. Vappupäivän keli oli tyypillinen; perkeleen kylmä ja lunta tuli vaakasuoraan vähän väliä, onneksi ei suksia tarvinnut sentään kaivaa esille.

Tänään me on oltu niin reippaita, että saatiin terassin rakentaminen käyntiin. Oikeastaan se alkaa aina edellisenä päivänä, nytkin eilinen meni siihen, että ihmeteltiin mitä ja miten tehtäisiin ja vielä tänä aamuna piti käydä täydentämässä varastoja puuttuvilla kulmaraudoilla. Siis eilisen kaupassajuoksemisen lisäksi, jolloin tuli hankittua ruuvia, mutteria ja sen sellaista tarpeellista. Ikuinen ongelma tuo on, että aina jotain oleellista puuttuu ja tietenkin sen huomaa sitten, kun ollaan siinä vaiheessa, että sitä tarvitaan.

Aamusta jo toivoin, että "vanhoina rakennustyömiehinä" homma on loppuun saakka valmis iltaan mennessä ja Fresitat kulautetaan Vapun kunniaksi uudella terassilla. Olin taas yltiöpositiivinen, joten Fresitaa ei juotu. Kaikenlaista kikkailemista rungon rakentamisessa oli ja pääsiäisen helteet muuttuivat Vapun tyypillisiksi jäätäviksi keleiksi niin, että välillä piti käydä pukemassa pitkät kalsarit, että pihalla yleensä saattoi olla. Kaikenkaikkiaan pitää kyllä sanoa, että taidot ovat kehittyneet viidessä vuodessa, jonka aikaa tällä tontilla on peruskorjausta tehty. Ihan noviisina tuonkin hökötyksen rakentamiseen olisi kulunut triplasti enemmän aikaa.

Tässä päivän uurastuksen lopputulos tai no, 5 tuntiahan taisi mennä, eli stadin duunarin työpäivä

Niin ne lumet sitten suli, viikossa varmaan, kun läjähti 20 asteen "helteet". Olihan mukava pääsiäiskelit.

Äiti kävi jeesaamassa, saatiin haravoitua sellaiset 15 kottikärryllistä lehtiä ja 7 kottikärryllistä kiviä, jotka linko oli iloisesti heittänyt tuonne nurmikolle. Nyt piha näyttää suurinpiirtein kelvolliselta, mitä nyt salaojaremppa muistuttelee nurmettomilla alueillaan. Se olisi tarkoitus korjata, jahka on saatu viimeisetkin pärekatonjämät poltettua. Naapurinsetä tulee tasoittamaan kaivinkoneella pihaa ja samalla sitten levitetään jotain ruokamultaa ja rajataan tuota piha-aluetta järkevämmäksi. Vähänkö olis ihanaa jos joku tekisi meille sellaisen pihasuunnitelman, mulla ei oikein ole minkäänlaista kiinnostusta eikä inspiraatiota sellaiseen. Mielummin pysyttelen noissa remppahommissa.

Postilaatikkokin on saanut uuden varren, toivotaan ettei kukaan sitä tälle kertaa peruuta kumoon. Nyt on kyllä sen verran tukevampi tolppa, että saattaa Audiinkin jäädä klommo . Kasvihuoneen myrskyn vaurioittama runko on saatu korjattua pois ja tilalle tuli väliaikainen aurinkoterassi. Josko joku jonain päivänä saisi sen kasvihuoneen kasattua. Jostain syystä mä en luota pätkääkään siihen, että se siinä paikoillaan pysyy, sanoinkin isännälle, että kannattaa varmaan kakkosnelosista tehdä sille joku tukirunko, ihan varmuuden vuoksi.

Muuten aika on kulunut kuten keväällä yleensäkin, siivotaan sieltä ja siivotaan täältä, kuten autotallissa, navetanpäädyssä, maalataan siellä ja maalataan täällä. Loma tuli juuri sopivaan saumaan, sai hommat suurinpiirtein tehtyä ja naaman kärvennettyä auringossa. Kyllä kelpaa.

Tässä tuliaisia Satun puutarhalta ja kuten tarkkasilmäisimmät huomaa, sävy sävyyn meidän talon kanssa.