Niin se kevät tuli ja uudet hyvät ideat. Yksi päivä keksittiin, että tehdään kasvimaa kasvihuoneen edustalle, kun siinä oli ylimääräistä multaa. Naapuriapu oli tarpeen, jotta saatiin pläntti jyrsittyä; jyrsimen mukana tulikin minun onnekseni työmies. Sitten piti saada perunavakoja vedettyä ja lainattiin naapurilta vehjettä; taas tuli mukana työmies ja niin ne isännän kanssa saivat perunavaot tehtyä. Nyt minikasvimaalla kasvaa pottua, sipulia 3 sorttia, persiljaa, tilliä, hernettä ja jotain salaattia. Ja tulihan sinne piilotettua muutama härkäpapukin.

Nyt odotellaan vesisadetta, jotta sato itäisi ja alkaisi kasvaa. Alla kasvimaavahti...

Lumet onneksi vihdoin ja viimein suli, toivottavasti vappuna ei tule lisää. Se aiheutti sitten sen, että työleiri on saatu täyteen vauhtiinsa. Onneksi on loma, joten aamusta iltaan on aikaa mönkiä pihalla ja sisällä.

Jostain tuli inspiroaatio kiukaan kivienvaihtoprojektille ja kun samaan syssyyn kiukaan luukku ei pysynyt enää auki, oli aika vaihtaa kannen jouset. Olihan jousilla hintaa; 10 cm X 1 cm metallinpala maksoi 18.50 ja niitä kun tarvittiin kaksi, niin 37 euroa oli sileenä. Kylläpä oli edullista, halvimman kiukaan saan satasella, mutta näihin hetivalmiisiin saa pulittaa perkele pelkästä kannen jousesta pari kymppiä. Uskalsin kysyä, mitä mahtaa maksaa uusi tiiviste kanteen; 54 eurolla olisi saanut - se jäi sitten sinne kauppaan.

Pihalla riittää sitä perinteista rojektia; tänään tuli kaadettua pari pajua, korjattua 2 vuotta vanha ajettava ruohonleikkuri, joka ei jostain syystä käynnistynyt. Ihme voima muuten Karhulla, kun sitä hörpyn otti, niin johan rupesi ruohonleikkurikin toimimaan. Joku kun vielä haravoisi tuolta nurtsilta ne lumilingon sinne lennättämät kivet, laittaisi haketta mun marjapensaan juurille, alustaisi mulle minikasvimaan, tuhoisi nuo puunkaadon jäljet, asentaisi pari salaojaputkea, siivoisi navetanpäädystä rottien aikaansaannokset sekä rakentaisi mun terasseille rappuset niin johan olis bueno. Että sitä odotellessa.

Vettä satoi taivaan täydeltä perjantaista lauantaihin ja tässä pari kuvaa koirakävelyreitin varrelta. Toinen on siis otettu joulukuun lopussa ja toinen 14.4. Niin kun kuvasta näkyy, vettä on yllin kyllin. Ainoa ero on se, että nyt huhtikuussa oli luntakin maassa.

Huhtikuu käynnistyi aprillipäivällä kuten aina, tänään on myöskin palmusunnuntai, mun virpominen tuli hoidettua multimediaviestinä Eelikseltä. Sitä se nykyaika teettää.

Ilmat ovat olleet kovin vaihtelevia. Plussan tuntumassa, välillä paistaa ja välillä sataa. Viime yönä alkoi pakkaset, jotka varmasti hiivuttavat tuota lumen sulamista, joka olikin päässyt jo hyvään tahtiin. Vuosi sitten kaivettiin piha-aidan vierustoja lumesta, nyt aitaa on jo näkyvissä 80 sentin tietämissä. Aita sai kun saikin paimenen yläreunaansa. Helga kerran on sitä kokeillut, mutta aika laimea tälli siitä taitaa tulla, kun vähän vaan inahti. Sittemmin en ole sitä nähnyt nojaamassa etutassuillaan kohti aidan yläreunaa...

Päitsi-ajot oli tänä viikonloppuna ja metsätien päässä niitä oltiin perinteisesti katsomassa. Kerrankin oli hyvät kelit ja naapurin isäntä oli virittänyt kisakatsomon ja sinne grillipaikan. Siinä se perjantai-ilta meni niitä seuratessa ja makkaraa grillatessa. Mitään dramaattista ei sillä kohtaa sattunut, yksi veti lipat, mutta kukaan ei edes ohittanut ketään.

Autotallin siivous talven jäljiltä pääsi tänään vauhtiin ja pihan padassa paloi kaikki ylimääräinen puu ja pahvitavara mitä sinne oli kertynyt. Vielä kun saisi aikaiseksi käydä pienjäteasemalle heittämässä kuorman kaikkea sinne kuuluvaa, niin johan tulisi talliin lisää tilaa uusille rojuille.

Koirilla on kevättä rinnassa ja Helgalla juoksu. Tsiisus, siitä en tykkää. Sillä pitäisi olla se nimittäin vain kerran vuodessa, mutta jostain hemmetin syystä se päätti pitää sellaisen myös nyt keväällä. Toivottavasti jää ainoaan kertaan tai sitten siltä lähtee kiireesti vehkeet. Kerttu on innostunut kasvattamaan karvojaan. Ne on niin pitkät ja tuuheat ettei ikinä ole ollut sekä pehmeät kuin mitkä. Se taas varmaan johtuu siitä, että kun se leikattiin silloin elokussa, nyt on hormonit vähän vinksallaan.

Alla kevään tainnuttama koira, eipähän kukaan pääse pihalle ilman, että Helga huomaa..

Kuukausi on taas vierähtänyt ilman minkäänlaista kirjoitusta. Juuri mitään ei ole tapahtunut, isäntä on tehnyt töitä, töitä ja töitä. Minä olen sitten keksinyt milloin mitäkin puuhasteltavaa. Talvi on jatkunut aina vaan, kun luulin kevään muutama viikko sitten tulleen, tuli lunta 10 senttiä joka jäi tuohon maahan. Nyt on pikku hiljaa aurinko pilkistänyt ja lämpötila kohonnut lähelle nollaa. Vähän lämpimämpää tarvittaisiin, että lumet alkaisi sulamaan oikein kunnolla. Tässä kuvasatoa menneestä kuukaudesta. Aloitetaan kuutamosta, joka kauniisti muutama viikko sitten tuolla taivaalla lommotti

Koirille ei kuulu mitään ihmeellistä, mitä nyt Helga tavallisuudesta poiketen on pudottanut karvojaan pian 2 kuukautta. Päivänä eräänä sain paimenpojan aitalangan tuunattua, mutten vieläkään siihen virtaa. Olisihan sen paimenpoikakin olemassa, mutta tossa eteisen penkillä se ei paljon auta. Aita on varmaan sellaiset 50 senttiä, lunta ei siis ole niin paljon kuin viime vuonna, jolloin aidanreunukset tuli lapioitua maantasalle. Kummasti maittaa tuo uni kaikille, tuolla untuvatäkkien keskellä... Ostin uuden sängyn, 180 cm leveän, joten enää ei ole noin ahdasta.

Eelis on käynyt kyläilemässä muutaman viikon välein. Tässä on pojalla pari kaveria, jotka myös tykkää Tortillasipseistä. Ei meillä kerjätä osata ei.

Niin se aika vaan rientää, eikä tännekään saa mitään päivityksiä aikaiseksi.

Talvi sitten tuli tammikuun puolella niin, että lunta satoi harvasepäivä siihen tahtiin ettei olisi ollut väliksi, vaikka olisi satanut vähän vähemmänkin. Lumi toi mukanaan tammikuun lopulla paukkupakkaset, viime sunnuntaina mittari näyttä aamulla -31.1 ja kaikkihan arvaa mitä tuollaisista paukkupakkasista sitten seuraa. Sähkömittari pyörii siihen tahtiin, ettei sitä punaista kohtaa ehdi edes huomata, kun kaikki mahdolliset patterit on päällä ja lisäpatterikin jouduttiin kaivamaan esille, kaasulämmitintä unohtamatta. Kävi nimittäin niin, että putket lisäosan pesutiloihin taas kerran jäätyi. Nehän piti korjata viime kevään kattoremontissa, laittamalla yläpohjaan lisää villaa, mutta hupisista vaan, se jäi sitten tekemättä. No, ne saatiin sulaksi kaasulämmittimellä ja saunan kiuasta kuumentamalla. Sitten jätettiinkin hanat tiputtamaan, samalla tapaa, kun se ennen vanhaan pruukattiin tehdä. Lumitöitä tuli siis tammikuussa tehtyä konevoimien lisäksi hartiavoimin, kuntourheilun merkeissä.

Talvi toi mukanaan myös jo aikaisemmista vuosista tutun riesan, nimittäin paskan hajun sisätiloissa. Viemärin tuuletusputki on tuolla katolla, mutta tuossa yläkerran kohdalla ei ole minkäänlaisia eristeitä, joten se on varmaan tärähtänyt jäähän. Voihan tietenkin olla, että ilma kiertää näistä keleistä johtuen tuolla viemäreissä väärään suuntaan ja joku hajulukko sen verran falskaa, että sekin takia haisee. Mutta kivaa se ei ole; lehmänpaskan hajun vielä kestää - maalla kun ollaan, mutta toi ihmisen paskanhaju on kamala.

Muuten meillä ei sitten olekaan tapahtunut mitään, meikäläiselle tehtiin hampaaseen elämän ensimmäinen juurihoito. Mukana oli huonoa tuuria, pudutuspiikki meni valtimoon ja sillä seurauksella, että muutaman päivän olin pallopäänä ja sitten muutamat viikon siihen päälle naama mustana. Ihan turha oli kenellekään mitään selittää - hakattu mikä hakattu. Ai niin ja vaihdoinhan mä sähkön pörssisähköön. Vielä kun muistaisi seurata sen hintoja, niin ehkä siinä jotain säästää tai sitten ei. Se ruotsalainen firma, josta me ennen sähkö ostettiin nosti harvase kuukausi sähkön hintaa ja se alkoikin olla sellaisissa hinnoissa, että oli viimeinen hetki vaihtaa.

Koirille ei kuulu juuri mitään, paitsi että kun Kerttu sai karvansa pudotettua, tuli Helgan vuoro. Helgalla on muuten talvea niin paljon rinnassa riehumisesta päätellen, että kevättä odotellessa, noinkohan se taas aikoo kaivautua lumen sulettua aidan ali vapauteen. Tässä vielä terveisiä naapurikylästä, siellä olisi taas kaupan tällaisia karvapalleroita. Eivätkö olekin niin kilttejä ja rauhallisia. Kannattaa käydä tutustumassa ;)

Olikohan tämä tässä yllä Eelis se Nana?

Tilastojen mukaan joulukuussa satoi viimeksi vuonna 1974 saman verran kuin 2011. Onhan sitä siinä ihmettelemistä, mutta ei siihen kuukauteen montaakaan sateetonta päivää mahtunut. Vettä tuli mun mittapuun mukaan joka päivä vaakasuoraan. Onneksi siitä selvittiin ja talvipäivän seisauksestakin tulee kuluneeksi jo kohta kaksi viikkoa, joten piteneviä päiviä odotellessa.

Joulu meni ja tapaninpäivänä saatiin sellainen talvimyrsky vesisateineen, että koirakävelypolutkin näytti siltä, kuin olisivat kevät tulvien jäljiltä. Myrksy vei sähkötkin 10 tunniksi. Sitten ne taas aikansa toimi kunnes seuraavana iltana taas tuli hirmutuuli ja vei ne mennessään. Tänään rantautui sitten lumimyrsky, joka aika rivakkaan tuntuu puhaltavan. Lunta on pihassa jo kymmenkuntasenttiä, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin linkouksen raja kulkee siellä jossain 20 sentissä, että konevoimia odotellessa. Täytyy varmaan käydä pyörittelemässä lumiukkoja niin saa pahimmat lumet pihasta pois :)

Yleensä olen vuosien vaihteessa miettinyt, mitä seuraavana vuonna tehdään, mutta nyt saa olla. Kerron sitten mitä on tehty, jos joskus jotain saan / saadaan aikaiseksi.

Aina sanotaan, että se valmistuu jouluksi - niin, miksi jouluksi...

Tänä vuonna voin sanoa, että täksi jouluksi valmistuu kaikenlainen pikkuviilaus, joka on vuosia odottanut tekijäänsä.

Lisäosan sisääntuloeteinen tuli "pintaremontoitua" mieleiseksi. Katto sai valkoisen maalin, seinät löysivät vanhan ajan maalien värikartasta sopivan harmaan sävyn, ovenpielet löysivät kulmalistat, sähkökaappi tuli naamioitua seinälevyjen taakse ja ulko-ovenpielien suojana olleista teräskulmistakin tuli otettua suojamuovit pois. Varsinaisen remontin jäljiltähän tuo tila valmistui 2008 keväällä, joten olihan sitä nyt jo aika päivittää. Lopputulos kelpaa, samalla tuli hankittua penkki kenkien laittamista varten ja naulakko, jotta naapuritkin voi ripustaa kolttunsa koukkuun eikä lattialle lojumaan.

Olohuoneen ikkunat saivat viikonloppuna listat ympärilleen ja samalla verhotangot. Nyt sittne mietitään kuumeisesti, että minkälaiset verhot sinne tarvitaan. Siinä puuhassa vierähtääkin taas tovi, kun ei ole ompeluinspiraatiota mailla eikä halmeilla.

Ensi lumi sitten satoi noin viikko sitten ja viime perjantaina sitä tuli yltäkylläisesti niin, ettei henkilöautolla tehnyt lauantaiaamuna juuri mitään. Niin hankalaa oli nuoskalumessa kulkeminen. Tänään töistä kotiutuessa vettä satoikin kaatamalla, joten kovin pitkä ilo tuosta lumesta tuskin tulee.

Tässä kuvaa eteisestä vailla kattolistoja, jotka toivottavasti ensi viikonloppuna löytää paikkansa:

Onhan ollut säät, kaiholla tulee muisteltua viime vuotta, jolloin lumi oli tukevasti maassa. Koiraperheissä hiekan ja saaven määrä on loputon. Siivoaminen on ollut jäähyllä viime perjantaihin saakka, jolloin piti tehdä "pikkujoulusuursiivous". On sitten se joulusiivous helpompaa . Enpä olekaan ennen pessyt ikkunoita marraskuun viimeisinä päivinä. Aurinko paistoi täydeltä laidalta ja lämmintä on, nytkin 9 astetta, vetta kyllä tulee kaatamalla. Viime viikon aikana kun kaikki tuo vesi olisi tullut lumena, niin olisihan lunta.

Hirvenmetsästys jatkuu, naapuriseura oli kuuleman mukaan kaatanut hirvimetsällä ollessaan 4 peuraa. Että mihin lie hirvet ovat hävinneet. No nämä meidän seuran miehet olivat eilen saaneet yhden vasan hengiltä.

Rouva on sitten sillä aikaa tuhlannut aikansa remontointipuuhiin. Viime viikonloppuna tuli asennettua (ja ihan ite) jalkalistat keittiöön ja olohuoneeseen. Kattolistojenkin kimppuun kävin,  mutta en sitten mitenkään päin osannut sahata sitä oikeaan jiiriin. Jahka joku tekee mulle mallipalat, niin saan toivottavasti senkin hoidettua. Tänään sain valettua eteisen lattiaan puuttuvan pätkän betonia, että saadaan siihen viimeiset lattialaatat kiinnitettyä. Ja samalla tuli mietittyä, miten sähkökaappi saadaan verhoiltua seinän taakse. Jostain kumman syystä tuli myös sellainen ajatus, että sen osan eteistä voisi maalata uudelleen... Onhan siitä aikaa, kun remontti jäi tuohon vaiheeseen, olisiko ollut vuosi 2008, että johan se on aika maalata uudelleen ja toisella värillä .

Tässä alla vielä kuvaa meidän tiibetinmastiffin perusluonteesta. Mitä ihmettä tässä on tapahtunut, tästähän ei voi enää mitenkään kulkea... Tulee Helgalle pitkä aika valun kuivumista odotellessa, kun sohvat ja sänkykin on tämän "pahan tilanteen" väärällä puolella.

Niin on pitänyt lämmintä marraskuuta, että päivänkakkarat kukkii. Ensi viikolle on luvattu pakkasia, nähtäväksi jää, toteutuuko lupaukset. Talvirenkaat tuli vaihdettua kuluvalla viikolla, kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna.

Hirvimiehillä on ollut hiljaista, lähinnä kokemusta on viime viikonloppuina kertynyt. Onneksi nyt on ollut sen verran peijaisia, että metsästyksen on voinut jättää taka-alalle.

Helgan syysvitutus on lähes poistunut ja nyt hermo kestää jo Kerttuakin lähietäisyydeltä. Tänään koirakävelyllä sen perusturvallisuus taas järkkyi, kun joku oli kehdannut kasata pellolle heiniä ja hetken päästä se huomasi, että metsästä pilkotti kattila. Sitten ei enää sillä rähinällä liikuttukaan, paitsi kotiinpäin, sinne mentiin juoksujalkaa vähän väliä taaksepäin pälyillen ettei se kattila vaan seuraa meitä... Raskasta olla vahtikoira .

Ketturepolainen on alkanut lymyilemään tässä nurkissa viime aikoina. Ihmeellisiä metsämiehiä, kun antavat niidenkin juosta valtoimenaan ympäriinsä. Liekö se mahtaa olla se sama kettu, joka viime keväänä kierteli meidän piha-aitoja ja yllätti koirat moneenkin kertaan.

Hiljaista se on ollut täälläkin blogissa. A: kukaan ei ole tehnyt mitään eikä mitään ole tapahtunut ja B: jos on, ei ole jaksanut siitä tänne raportoida.

Viimeisin urakka lienee ollut tuo ikkunasmyygien asennus, onoff - nostimen kanssa saatiin yläkerran ikkunoihin ne asennettua. Samalla tuli naulattua ulkovuori uudelleen paremmin kiinni sekä asennettua nurkkalaudat ja toinen syöksytorvi isolta katolta alas. Noi syöksytorvet on ihan älyttömän meluisia, sisätiloissa kyllä tietää kun sataa. Olisikohan niihin saatavissa jotain äänenvaimennusta, tietääkö kukaan?

Joskus kuukausi sitten operoitiin tuota etupihaa. Kuorittiin siitä pintaa pois, salaojitettiin se ja laitettiin mursketta tilalle. Täryllä tuli ajettua neljään kertaan ristiin rastiin. Nyt se on tosi hyvä, ei seiso vesi lammikoissa eikä korkokenkä uppoa mutaan.

Mä pidin syyskuun lopussa lomaa ja suuntasin lentokoneen nokan kohti keski Eurooppaa. Lennettiin Sussan kanssa Zürichiin josta matkattiin junalla Liechtensteiniin muutamaksi päiväksi. Sieltä matka jatkui Berliiniin ja sitten takaisin kotiin. Oli hienoja maisemia, lämpimiä kelejä ja aivan toisenlaisia ajatuksia. Mukavaa oli.

Hirvestys alkoi meidän seurassa viime viikonloppuna, 2 elukkaa on saatu hengiltä, kolmelle olisi vielä lupa. Tänä viikonloppuna oli tullut vain lisää kokemusta.

...Se iski ensimmäisenä työpäivänä. Isäntä jatkoi lomailuaan ja vietti päivän loikoillen - emännän saavuttua töistä upposi rouvan korkokenkä pihamaalle - eikun puhelu kaivinkonenaapuriin. Onneksi sain kummatkin isännät hommiin. Siitä alkoi meidän salaojaprojekti vaihe 2, jossa salaojat kaivettiin autotallin edustalle ja tuohon tien alle. Sen lisäksi isäntä sai autotallin taakse nylkypaikan pohjat.

Soraa meni taas 50 kuutiota ja vielä sitä tarvitaan tuohon pintaan lisää, jahka nyt odotellaan että tuo tuosta painuu paikoilleen. Alkuun kyllä ajattelin, että kukahan tämänkin projektin taas keksi, kun juuri kasvaneet nurmikot littaantuivat kaivinkoneen alla tasaiseksi savimömmöksi.

Eelis tuli meille perjantaina eskarista, poika istui kaivinkoneessa koko perjantai-illan ja lauantaipäivän, illalla vielä käytiin nostamassa perunat, perinteisin menetelmin. Muina hommina tuli sitten siivottua navetan päätyä, ajettua nurmikko, tehtyä muutamat smyygit ja laitettua hyvää ruokaa vatsat pullolleen.

Kerttu on toipilaana, kun siltä viikko sitten poistettiin kohtu kohtutulehduksen vuoksi. Onneksi mulla on tämmöinen tarkka nenä. Viime viikolla alkuviikosta huomasin, että koira haisee pahalle, seurasin tilannetta, kunnes torstai-iltana heräsin todellisuuteen, että se haisee edelleen. Perjantaiaamuna mentiin lääkäriin ja sille reissulle se kohtu jäi. Nyt Kerttu on kun uudesti syntynyt, touhottaa ja vouhottaa niin että hermo meinaa palaa. Muutenkin tuntuu että kaikki sen hommelit on kertaantuneet potenssiin 5. Että "vanhoja aikoja" odotellessa.

Kaikkea sitä on tullut puuhasteltua laidasta laitaan lomapäiviä vietellessä.

Mistähän sitä stoorin aloittaisi. No jos vaikka luonnonläheisistä jutuista. Käytiin mustikassa, minä ensimmäisen kerran sitten 20 vuoteen, oli ihan nastaa hommaa kun niitä oli niin paljon, että yhdellä kyykkimisellä sai yli litran kerättyä. Seuraavana tuli tyhjennettyä äidin suurella avustuksella marjapuskat herukoista ja karviaisista - ne päätyi mehuksi pakkaseen. Toivotaan, että ne joku sieltä myös juo talven mittaan. Tällä viikolla ei sitten ole tarvinnutkaan metsässä kävellä - yhden askeleen kun ottaa väärrään suntaan niin johan on hirvikärpäset kimpussa.

Talorojekteja on tehty yksi kerrallaan, tein kesän alussa listan, että mitkä kaikki hommelit on tehtävä. Onhan noita tehty yksi kerrallaan, mutta kumman hitaasti niitä saa viivata yli... Yksi valmistuneista jutuista on se, että takaterassi on rappusia vaille valmis. Nyt ollaan ikkunasmyygiprojektissa. Se käynnistyi 4 vuotta sitten lautojen maalaamisella. Matkan varrella laudat kokivat kovia; yhden talven ulkosalla ja sitten piti vaihtaa jo väriäkin. Työkalutkin ovat jostain syystä tässä viidessä vuodessa menettäneet toimintakykynsä niin, että niitäkin oli hankittava tähän hätään uusia. Näin se on rankkaa tää remppaaminen.

Tässä kuvaa ikkunasmyygeistä. Niin ja ollaanhan me tehty tuo terassinvalaistuskin kuntoon, samalla vaihtui talonkulmaltakin ulkovalot tuollaisiin valkoisiin.

Torstai-iltana tuli katsastettua paikalliset Kantrikemut kera YÖ - yhtyeen. Ihan mukava reissu, vaikka naapurinsetä oli pikkasen "tuiterissa" ja veti omaa showtaan.

Viikonloppuna on taas tehty ruumiillisia hommia. Perjantaina sain kuulla, ettei pihalle saa konetta, kun polttopuut on keskellä tietä. Hieman siinä ihmettelin, että joko taas ne on jonkun homman tiellä. Viime vuonna polttopuut oli nimittäin salaojien kaivuun tiellä ja tänä vuonna siis soran ja mullan levityksen tiellä. No, lauantai menikin kävellessä edestakaisin liiterin ja puupinon väliä. Valmista tuli ja vuoden veemäisin homma tuli tehtyä.

Sunnuntaiaamuun havahduin käsivarren, selän ja niskan lihakset kireinä. Puolelta päivältä päästiin jatkamaan lauantaina alkanutta projektia, jonka tarkoitus oli laittaa laudat erottamaan sokkelisorat nurmikosta. Naapurinsedän konevoimien avustuksella saatiin tontille multaa ja avot, siitäkin tuli valmista. Lopuksi vielä asennettiin viimeinen sadevesikaivo kohdilleen, kun takaterassin valetolppa on asennettu ja sitä pitkin olisi tarkoitus vetää ränni alas. Nyt on niin fiiniä että. Alla siitä kuva, takaterassikin alkaa olla pian valmiina, kuten kuvasta näkyy.

Ja tässä marjavarkaissa yks rosvo...

No kyllä taas tapahtuu.

Eilen saatiin vihdoin olohuoneen panelikatto loppuun saakka asennettua. Viimeisiä paneleita sirkkelöitiin salamien välkkyessä pihan ympäristössä. Siihen se ukkonen sitten jäikin, joka paikka on rutikuivaa kun ei sada sitten millään ja reilun viikon on taas paahtanut 30 asteen helteitä. Vanhat talot on siitä haasteellisia, kun ei koskaan tiedä, mistä mikäkin projekti milloinkin alkaa ja jatkuu. Eilinen panelikatonasennus alkoi nimittäin yläkerran lattian purkamisella. 80 - luvun lopulla asennetut IV - putket olivat hieman pieniä ja kun putki tuli olohuoneen katon läpi niin se piti vaihtaa suurempaan, ettei sitten myöhemmin tule ongelmia, kun panelikatto on jo valmis. Samalla sitten otin itseäni niskasta kiinni ja maalasin olohuoneen katon loppuun ja vielä eteisen katon kun maalia jäi sen verran purkin pohjalle. Vähänkö olin tyytyväinen lopputulokseen.

Tänään on sitten laitettu kakkosterassin rakennus vireille. Nyt siinä alkaa olla runko valmiina ja pian päästään laudoitusta rakentamaan jahka ensin on asennettu "vale" tolppa jota pitkin saadaan syöksytorvi räystäältä alas sadevesikaivoon.

Naapurinisäntä toi tänään myös jokavuotisen täytetyön tontille eli kuormallisen polttopuita. Ehkäpä ne tuosta keskeltä pihaa kulkeutuu arki-iltojen aikana liiteriin.

Päivitin vihdoin noita sivuja eli Terassin tekoa, polttopuiden tekoa ja olohuonetta.